Lukijoilta: Voimalla Turkan seitsemän miehen 1989

Jouko Turkan ohjaama, käsikirjoittama ja leikkaama ”Seitsemän veljestä” esitettiin marraskuussa 1989, 30 vuotta sitten. Se oli imenyt TV2:n kaikki rahat monelta vuodelta. Tulos oli skandaalimainen. Lähinnä taiteilijat solidaarisuudesta yrittivät puolustella sitä.

Tasoa kuvaa se, ettei sitä ole koskaan Suomessa uusittu. Ulkomaat eivät sitä ostaneet. Ruotsi joutui sen ohjelmanvaihtosopimuksen mukaan esittämään, mutta se tapahtui kesäkuussa maanantaiöisin puolenyön jälkeen.

Meno oli kaoottista kaikessa. Sama musiikki pauhasi aina täysillä kuin Imatra. Veljekset riehuivat itkien ja parkuen karjuen repliikkinsä räkä lentäen. Aikamies Eero ilmensi nuoruutta pitäen kieltään väkisin nenässään räkäänsä nuollen. Koko ruudun lähikuva esitti hänen masturbointivatkauksensa. Se oli osoitus mielisairaudesta, jonka perustuntomerkki on kiinnostus alapään fantisointiin.

Turkalla on lisäksi joutavaa anaalihuumoria. Näillä hän häpäisee Kiven sydämellisen teoksen. Kyseessähän on sentään koko perheen ohjelma.

Näyttelijät ovat Turkan opetuslapsia. Lahjakkaita kavereita, mutta kuin lahkolaissaarnaajan hurmion huumaamia. Dokumentissa he puhuvat Turkan tavoin ”anarkistisesti”. Vaikea saada mitään tolkkua näistä vuodatuksista.

Taisto ”Timo” Reimaluoto nostelee puntteja filosofoiden välillä kulttuuriväen ”paskapäisyydestä” taidekäsityksissään.

Turkalta puuttui psykologinen silmä. Hänen käsityksensä oli, että hillittömyys kaikessa on tehokasta. Kuitenkin vähemmän on usein enemmän.

Karjumalla ohjaamisella on kipsaannuttava vaikutus. Vieraillessaan Ruotsin teatterissa hän huusi onnettomalle kaikkensa yrittävälle naisnäyttelijälle kirousten kera: ”Kan du s---n inte fatta det?!” Eräs ritarillinen lavastemies lähestyi uhkaavasti karjuen: ”Vad fan menar du?”

Voi olla tietysti viihdyttävää katsoa hänen esiintymisiään telkkarissa, mutta mestariohjaajat vihaavat kaikkea turhaa ja ylimääräistä.

Akira Kurosawa ja David Lean olivat tunnettuja töidensä jokaisen sekunnin viimeistelystä. Suomen Matti Kassila oli huipputasoa. Hän osasi ottaa näyttelijät ihmisinä huomioon motivoimalla jokaisen persoonallisesti puhutellen. Se on ammattitaitoa.

Hyvä näyttelijä on kuin psykoanalyytikko, joka avaa henkilönsä sielun nautittavasti. Karjuminen ja huutaminen on infantilismia.

Turkka uskoo myös fyysisen rasituksen voimaan Louhimiehen tavoin. En itse ole siitä vakuuttunut. Ammattitaito riittää ja synnyttää aidon illuusion.

Brando ja Eastwood totesivat, ettei yleisö mitään eroa huomaa. Tietysti huonon näyttelijän on väsytettävä itsensä aidosti uskottavaksi.

Odottelen yhä toteutusta, jossa veljekset esitetään aitoina ihmisinä ilman tomppelimaisuuden liikaa alleviivaamista omituisella replikoinnilla ja silmien pyörittelyllä. Nyt Kiven syntymästä on 185 vuotta. Sen ”kunniaksi” Turkan tekele on nähtävissä. Sitä se ei ansaitse. Kiven teos on ensimmäinen suomenkielinen romaani, kaunokirjallinen mestariteos ja Kivi nimetty Suomen kansalliskirjailijaksi. Voi turkanen sentään!!

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi