Lukijoilta: Vielä kerran ilmastohysteriasta

Liki puoli vuosisataa sitten tapahtuneen öljykriisin jälkeen tuli yleisesti pohdittavaksi öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden korvaaminen ydinvoimalla.

Tuolloin Ruotsin pääministeri Olof Palme nokkelana poliitikkona oivalsi heti, että asiassa on syytä saada aikaan kansainvälistä yhteistyötä. Niinpä yhdessä Norjan Gro Harlem Brundtlandin kanssa he tekivät aloitteen ns. Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) perustamiseksi, joka sitten aloittikin toimintansa 1988.

IPCC alkoi jo ensimmäisen puheenjohtajansa ruotsalaisen Bert Bolinin valitseman ilmastomallin perusteella nojautua ilmaston lämpötilan riippuvuuteen ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta, vaikka siitä ei ollut juuri minkäänlaista näyttöä.

Ne ilmastoalan korkeasti oppineet asiantuntijat, jotka eivät ole hyväksyneet tuota IPCC:n valitsemaa hypoteesia, ovat vuorostaan esittäneet, että tilanne todellisuudessa onkin juuri päinvastoin. Eli siis ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutokset ovatkin aina seuranneet ilmaston lämpötilojen muutoksia.

Hiilidioksidi on joka tapauksessa välttämätön maapallomme kasvikunnalle ja siten myös elämällemme. Sitä vastoin fossiilisten polttoaineiden tuottamat saasteet ovat juuri se ongelma, johon meidän kaikkien tulee viimeinkin suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.

Eläminen ja toimiminen näillä pohjoisilla leveysasteilla sijaitsevassa harvaan asutussa maassamme vaatii monestakin syystä poikkeuksellisen paljon energiaa, jota on tuotettava tavalla tai toisella.

Esimerkiksi vuonna 2017 maamme suurimmat energiankuluttajat olivat teollisuus 46 %:n, rakennusten lämmitys 26 %:n ja liikenne 17 %:n osuuksillaan. Lisäksi on huomattava, että maamme käyttämästä energiasta 41 % tuotettiin juuri fossiilisilla polttoaineilla.

Ensinnäkin tuo teollisuuden osuus on siksi suuri, että siinä käytettäviä fossiilisia polttoaineita ei ole mahdollista korvata ainakaan tuuli- ja aurinkovoimaloiden kaltaisilla vippaskonsteilla.

Teollisuudessa tarvittavan energian säästämistä ei ole myöskään syytä liioitella, mikäli aiomme säilyä tulevaisuudessakin hyvinvointiyhteiskuntana. Tehokkaampiin ja saasteettomiin energialähteisiin turvautuminen on siis välttämätöntä.

Rakennusten lämmitys toiseksi suurimpana energian kuluttajana on näillä pohjoisilla alueilla tietysti jo luonnollinen ongelma, jossa on kuitenkin mahdollista saada tuntuviakin säästöjä. Rakennusalan suunnittelijoilta ja toteuttajilta onkin siis syytä vaatia entistä asiantuntevampaa ja aktiivisempaa suhtautumista rakennusten lämpötalouteen.

Tässä mielessä muutama vuosi sitten tehty päätös lopettaa Vaasan ammattikorkeakoulussa tykkänään rakennusalan koulutus oli jo tragikoominen esimerkki siitä, kun paikalliset asiantuntemattomat tahot pääsivät energiaklusterinsa huumassa tekemään tulevaisuuden kannalta järjettömiä päätöksiä.

Harvaan asutussa Suomessa liikenne on fossiilisen energian kuluttajana ymmärrettävistä syistä varsin suuri, joten nykyisessä ilmastohysteriassa onkin esitetty esimerkiksi polttomoottoriautojen korvaamista sähköautoilla.

Ensinnäkin tuo nopealla aikataululla toteutettavaksi suunniteltu toimenpide on kohtuuton taloudellinen rasite kansalaisille. Sitä paitsi tarvittavien akkujen tuottaminen on todettu ilmastollisestikin saastuttavaksi ongelmaksi, mikä syystä tai toisesta on vaiettu liki täysin.

Ilmaston kannalta parhaita tulevaisuuden ratkaisuja tieliikenteessä olisivat vetyautot, jotka toimiessaan eivät tuota saasteita, vaan lähinnä puhdasta vettä. Perusongelmana on kuitenkin niissä tarvittava vety, jonka valmistus vaatii runsaasti energiaa.

Koska ilmaston puhtauden kannalta on välttämätöntä saada toimivia ratkaisuja pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian korvaamiseksi saasteettomalla, niin ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi jää näillä näkymin IPCC:n alkuperäisen idean mukaisesti ydinvoima ja sen lisärakentaminen.

Pentti Ruotsala

Vaasa

Kommentoi