Lukijoilta: Varattoman viimeinen matka

Sain kutsun erään vainajan siunaustilaisuuteen. Vanhus ei olut minulle mitään sukua, vaan isävainajani tuttu. Kävin häntä vuosien varrella tervehtimässä ja jonkinlaiseksi pakkomielteeksi tuli jouluaattona käydä tervehtimässä ennen haudalla käyntiä. Viimeinen valvottu hoitopaikka oli vanhuksen kolmas, johtuen Vaasan kaupungin toiminnoista, eikä vanhuksen terveyden tilasta. Ensimmäinen hoitopaikan kiinteistö pantiin myyntiin, toinen lopetettiin ja vanhuksilla oli pitkän aikaa epätietoisuus mihinkä heidät viedään. Tällainen vanhusten pompottelu ei ainakaan edistä heidän henkistä kuntoaan, vaan luo eräänlaista epätoivoa.

Vaasan ulkopuolella asuva sukulainen ilmoitti siunaustilaisuuden olevan Tammikaivon kappelissa. Vanhana vaasalaisena en ollut ikään kuullutkaan ko. kappelista ja löytyihän se pääterveysaseman vahtimestarin opastamana. Mäeltä löytyi pitkä autotallirivi ja erään oven päällä luki kappeli, oven molemmin puolin oli kaksi kukkaruukkua, joissa pieniä kuihtuneita orvokkeja ja seasta nousi joitakin heinänkorsia.

Istutuksista vastaa Vaasan kaupungin viherosasto, ei osasto voi ainakaan ylpeillä asetelmasta. Alueelta poistuvat haetaan Tammikaivon kappelin kautta, vaikka vainajat eivät itse näekään kukkaistutuksia olisi heidän viimeiselle matkalle suotava hieman arvokkuutta.

Vanhuksen siunaustilaisuus Tammikaivon kappelissa johtui omaisen kertoman mukaan kustannussyistä, kun pakolliset hautaukseen liittyvät menot oli arvioitu ja seurakunnalta saadut hintatiedot siunaus- ja muistotilaisuudesta, oli päädytty ko. ratkaisuun. Vanhus ei kuulunut kirkkoon.

Siunauspäivä oli lämmin, kun vähäinen saattoväki kokoontui kappelin ulkopuolelle, ohiajava huoltoauto ajoi kentän läpi, vaikka hiljaisella nopeudella nostatti pölyisellä kentällä hiekkapilven, josta osansa sai hautaustoimiston autokin harmaan värivivahteen. Paikalle pyörähti musta maasturi, hetken seisahtui ja revitytti mielenosoituksellisesti erään autoilijan eteen, kuljettaja ei mikään poikanen, olikohan saattoväki maasturin nimikkopaikalla. Autotallin ovissa ei ollut mitään rekisteritunnuksia.

Itse kappeli oli tilaisuutta kunnioittava, verrattuna ulkokuoreen. Seurakunnan pappi toimitti asiallisen siunaustilaisuuden ja loppumusiikki kuultiin papin kännykän välityksellä.

Tammikaivon alueelta varmaan löytyy arvokkaampi paikka siunattaville ja poislähteville vainajille kuin vanha autotalli, joista suurin osa on maksanut veronsa Vaasan kaupungille.

Kauko Aspimaa

Vaasa

Kommentoi