Lukijoilta: ”Vallan vahtikoirat”

Kansanedustajat valitaan lupausten perusteella, kuitenkin kansanedustajat hyväksyvät ryhmäkurin mukaisesti lait painamalla sitä nappia, jota puoluejohto määrää. Sen jälkeen nämä puolueen johdon valitut kansanedustajat, ”vallan vahtikoirat”, istuvat sivistysvaliokunnassa sekä perustuslakivaliokunnassa päättämässä lakien perustuslain mukaisuuden noudattamisesta.

Olisi jo korkea aika, että kaikki puolueet antaisivat oman selityksensä pakkoruotsin hyödyllisyydestä koko Suomelle ja sen pohjalta alkaisivat avoimet ja järkevät neuvottelut hyödyistä ja haitoista.

Jotain on pakko tehdä, koska suomalaiset menettävät joka ikinen vuosi tavoitettaan olla monikielinen maa, kuten se olisi hyödyllisintä jo talouselämänkin kannalta.

Minun ymmärtääkseni poliittista valtaa käyttävien päättäjien pitäisi ajatella koko Suomen parasta kaikissa päätöksissään ja tietysti myös kaikkia muitakin vähemmistöjä kunnioittaen, mutta ei se tarkoita totaalista uhriutumista yhden toisen pienen marginaalikielen pakko-opiskelua koko kansan voimin.

Suomessa pääkieli on se kieli, jota maassa pääasiallisesti käytetään väestön keskinäisessä kommunikaatiossa. Pääkieli on kieli, jolla maan hallinto toimii jo nyt. Suomessa vain suomen kieli täyttää kaikki nämä kriteerit, ja reaalimaailma toimii jo nyt pääkieli-periaatteella. Olemme kuitenkin kieli-ideologian sekä historian vankina, ja 1919 oleva perustuslaki kahden hallintokielen soveltamisesta, joita on oikeus käyttää julkisten palvelujen sekä viranomaisten kanssa asioidessa lain edellyttävällä tasolla, ei käytännössä ole koskaan toteutunut, eikä toteudu. Tämän jo ymmärtää suomenkielinen ”sivistymätön” kansakin eikä tunnu enää uskottavalle 2000-luvulla -lisäksi se on kustannustehoton.

Menneisyyteen takertuvat asenteet, ovat tuoneet kieliriitoja sosiaaliseen mediaan jo vuosikymmeniä. Joka tuo vastakkainasettelua, sekä jännitteitä kieliryhmien välille. Nämä kaikki ovat poliittisen eliitin itse aiheuttamia.

Näin oikeuslaitoksemme kuitenkin tekevät päätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä, oikeuden, oikeudenmukaisuuden, lain tai kohtuuden kanssa. Myös poliittinen haluttomuus ottaa mallia muista Pohjoismaista toimiviksi osoitettuja ratkaisuja. Suomen etu on myös meidän kaikkien etumme, ja kielipoliittiset uudistukset olisikin tehtävä tästä näkökulmasta.

Jairi Palonen

Kokkola

Kommentoi