Lukijoilta: Vaasassa on hienot kirjastopalvelut, kiitos niistä

Palosaaren kirjaston lopettamisaikeista on noussut elämääkin suurempi älämöly. Onhan se tietysti kamalaa, jos eivät kaikki ilmaispalvelut olekaan ihan kotioven vieressä, mutta eihän se niin muissakaan kaupunginosissa ole.

Siihen en osaa ottaa kantaa, kuinka järkevää kaupungin talouden kannalta lopettaminen on, mutta kirjaston käyttäjien kannalta lopettamisella ei ole merkitystä.

Olen itse kirjaston nk. suurkuluttaja ja tunnen omakohtaisesti kirjaston palvelut hyvin. Kokemukseni mukaan kaikki kirjastopalvelut ovat Vaasassa aivan erinomaisesti järjestettyjä. Kirjaston henkilökunta on ystävällistä, avuliasta ja erinomaisen ammattitaitoista. Lisäksi verkkokirjasto on varsinainen aarre.

Alkeellisellakin nettiosaamisella jokainen kykenee etsimään mieleistänsä aineistoa verkkokirjastosta ja kun on mieleisensä löytänyt, ei muuta, kuin painaa varausnappia, niin saa ilmoituksen, kun kirja on haettavissa juuri siitä toimipisteestä, josta on halunnut.

Iltapäivälehtien jatkuva huuto, etteivät ikäihmiset osaisi käyttää nettiä, on väärä, hölmö ja meitä halventava. Itse olen yli 70 -vuotinen ja kaikki ikätoverini uivat netissä kuin kalat vedessä.

Ikäiseni eivät onneksi pääosin ole sairaita ja avuttomia, vaan fiksuja, aktiivisia ja täyttä elämää eläviä ja vielä veroja maksavia kansalaisia.

Netti on Suomessa ollut yleisessä käytössä jo yli kaksi vuosikymmentä, joten me ”vanhukset” olemme oppineet sen käyttämisen alle viisikymppisenä. Ja sehän on samanlainen taito kuin polkupyörällä ajaminen – kun sen kerran oppii, ei sitä koskaan unohda.

Tavallisen kirjaston käyttäjän kannalta katsottuna kirjaston käyttö ei enää ole sidottu kiinteisiin toimipaikkoihin siten kuin ennen.

Palosaaren kirjaston säilyttämisen vaatijat ovat pääasiassa heitä, joille kaikki muutos sinänsä on kamalaa. On tietysti selvää, että on vammaisia, liikuntarajoitteisia jne., jotka mielellään käyttäisivät lähipalveluja, mutta yhtä selvää on, ettei julkisia palveluja voi tarjota vähemmistön etu edellä. Kirjaston saatavuus erityisryhmille ei itse asiassa edes ole kirjastotoimen, vaan sosiaalitoimen asia.

On myös esitetty, että kirjasto on palosaarelaisten yhteinen olohuone, jossa voi tavata tuttua ja rupatella.

Kokemukseni mukaan sen lukusalissa on 1–2 henkeä kerrallaan, eikä kirjaston tarkoituskaan ole olla mikään yleinen juttupaikka – päinvastoin. Palosaaren kirjastosta pääkirjastoon on sitä paitsi lyhyt matka, linnuntietä ehkä noin puoli kilometriä.

En siten jaksa pitää Palosaaren kirjaston mahdollista lopettamista minään maailmanloppuna.

Tietysti lopettamiselle pitää olla asialliset syyt eikä lopettaminen pelkästään lopettamisen vuoksi ole sellainen. Ei myöskään kaupungin sisäinen vuokrajärjestely eli saman rahan laittaminen taskusta toiseen.

Lopuksi: Käykää kirjastossa. Se kannattaa aina!

Matti Jaakkola

varatuomari

Mustasaari

Kommentoi