Lukijoilta: Vaasan keskussairaalassa terve syke

Kirkko keskellä kylää on ollut kristikansan turva pari tuhatta vuotta. Arkkitehtonisesti historian upeimpia luomuksia ovat aina olleet uskon temppelit, pyhätöt, joita on rakennettu jopa sukupolvien ajan.

Notre Dame. Kölnin Tuomiokirkko, joka vuosisatojen rakentamisen jälkeen oli maailman korkein rakennus. Sinne mahtui 4 000 ihmistä. Iisakin kirkon valtava kupoli 100 metrin korkeudessa päällystettiin sadalla kilolla kultaa.

Ne olivat Jumalan asuntoja, jotka tavoittelivat taivasta korkeuksillaan. Nöyryyden kanssa niillä ei ollut mitään tekemistä.

Ajat ovat muuttuneet. Satunnaisesti käydessäni sunnuntaikirkossa siellä oli kaksi ihmistä. Holvit kumisevat tyhjyyttään.

Mauttomuutta on monenlaista. Vaasan lääninvankila on parhaalla paikalla meren rannalla valtavana tiilikolossina vastapäätä kadun toisella puolella olevia kaupungin kalleimpia asuntoja, joista avautuu näkymä tiiliseinään. Tätä Vaasan Bastiljin ”arvostettua” asemaa vieraat ihmettelevät.

Tulevaisuuden ihanneyhteiskunnassani on terveysasema, sairaala, keskellä ”kylää”. Se on todellinen turvakeskiö ihmisille.

Siellä toteutuu Herran rukouksen toive ”päästä meidät pahasta” terveysalan ammattilaisten toimesta tyhjän hokemisen sijasta. Kuoleman porteilta kiskottu Lipponenkin totesi terveyshuoltomme olevan huipputasoa ja sama kaikille.

Käsitykseni perustuu kokemukseeni Vaasan keskussairaalassa. Valtava rakennuskompleksi toimi joka paikassa täsmällisesti, kuin sinfonia, jonka rakennelmassa kaikki osat soivat oikeassa harmoniassa kokonaisuuden kanssa.

Potilas voi tilata etukäteen oppaan, joka on ovella vastassa ja tarvittaessa kädestä pitäen vie kohteisiin. Jo tämä on valtava turvallisuustekijä usein avuttomalle potilaalle.

Itseäni ihastutti, miten henkilökunta kaikissa pisteissä suhtautui jokaiseen potilaaseen niin, että tämä tunsi olevansa paikan kuningas, jota kaikki iloisena, kärsivällisenä, kohteliaana ja rajatonta palveluauliutta osoittaen kohtelivat.

Pelkkä hymy, kosketus ja sana ovat tehokkaita lääkkeitä, mutta ihmisarvon kunnioitus, tahdikkuus ja hienotunteisuus ovat ominaisuuksia, joita ei todella nykyään juuri muualla tapaa.

Roomalaiset totesivat, että ihminen on ihmiselle susi. He olivat liian ihanteellisia.

Nykypäivän maailman haisevassa, sairaassa sosiaalisessa alennustilassa usea ihminen on suhtautumisessa lähimmäisiinsä jonkinlainen rotan alalajin mutaatio.

Eräs pirteä nuori äiti totesi, ettei anna tappaa hymyä olemuksestaan, vaikka tylyys, tympeys ja panettelu uhkaavatkin sen sammuttaa varautuneisuudeksi. Tämäkin on prosessina polttava terveysongelma.

Taannoin Ranskassa lääkärit valmistautuivat korjaamaan Egyptin faarao Ramses II:n muumiota. Hän oli 3 300 vuotta sitten maailman mahtavimman kulttuurikansan hallitsija. Ihminen, joka oli elänyt ja kärsinyt, surrut ja rakastanut oli nyt tulevaisuutensa poppamiesten avuton kohde.

Humanistinen sivistys ja ihmisyys ilmenivät ylilääkärin käytöksessä. Hän piti ennen työn aloitusta operaatioryhmän seistessä asennossa muumion edessä tälle puheen: ”Teidän Majesteettinne. Me joudumme kajoamaan nyt teidän yksityisyyteenne, mutta me teemme sen kunnioituksella ja hienotunteisuudella.”

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi