Lukijoilta: Unelma laajasta Pohjanmaan maakunnasta

Ministeri Jaakko Nummisen ja ex-alivaltiosihteeri Juhani Kivelän otsikolla ”Pohjanmaan tulevaisuus” varustettu kirjoitus toivottavasti vahvistaa alueella yleisestikin näkemyksiä entisen Vaasan läänin kokoisen Pohjanmaan maakunnan perustamiseksi.

Siihen on todella vahvat niin taloudelliset kuin aluepoliittisetkin perusteet, mutta valitettavasti niiden vastapainona on alueella esiintyvä poikkeuksellisen eripurainen asenneilmapiiri.

Pohjanmaan maakunnan tulisi todella olla juuri perinteisen Vaasan vaalipiirin kokoinen alue, jonka edustajien tehtävä on valtiopäivilläkin huolehtia erityisesti aluettaan koskevista asioista.

Sopiikin siis kysyä, miksi se perinteinen Vaasan lääni pirstottiin noin 25 vuotta sitten kolmeksi pieneksi kuihtuvaksi maakunnaksi?

Tuota jo alunperinkin epäonnistunutta maakuntaratkaisua runnottaessa on vaatinut jo erikoista logiikkaa antaa kapealle enemmistöltään ruotsinkieliselle rannikkokaistaleelle suurieleisesti nimeksi Pohjanmaa, josta itään sijaitsee Etelä-Pohjanmaa ja pohjoiseen Keski-Pohjanmaa.

Mutta politiikkahan ei olekaan aina logiikkaa…

Pääasiallisin syy tuohon alueen kehitystä omalta osaltaan rajoittaneeseen päätökseen oli ja on edelleenkin alueella jo sairaalloisia piirteitä saanut nurkkakuntaisuus, jota muutamat paikallispoliitikot sekä erityisesti tiettyjen alueellisten tiedotusvälineiden edustajat ovat jatkuvasti lietsoneet.

Näistä on juurtunut mieleeni erityisesti Ilkka-lehden entinen pitkäaikainen päätoimittaja ja keskustapuolueen vahva taustahahmo Kari Hokkanen, jota mm. eduskunnan ex-puhemies Paavo Lipponen aikoinaan luonnehti epiteetillä ”maakuntaansa terrorisoiva satraappi”.

Nämä kolme pientä maakuntaa ovat kiihkomielisten edustajiensa ohjauksessa valitettavasti keskittyneet taistelemaan lähinnä toisiaan vastaan ja unohtaneet samalla presidentti Kekkosenkin usein siteeraaman Machiavellin esittämän viisauden ”ystävät läheltä ja viholliset kaukaa”.

Tuosta jo käsittämättömiä piirteitä saaneesta separatistisesta toiminnasta ovat mitä tyypillisimpiä esimerkkejä alueen korkeakoulupolitiikassa ilmenneet suuntaukset.

Kun muualla maassamme korkeakoulutuksessa pyritään resurssien turvaamiseksi ja toiminnan tuloksellisuuden maksimoimiseksi alueelliseen yhteistyöhön, niin Vaasassa, Seinäjoella ja Kokkolassa sijaitsevien korkeakoulujen yhteistoimintamahdollisuudet tyssätään jo heti alkuunsa.

Seinäjoki flirttailee tunnetusti Tampereen kanssa ja vastaavasti Kokkola Oulun suuntaan. Vaasa on taas jo luku sinänsä, koska siellä ei saada järkeviä yhteistoimintoja aikaan edes kaupungin sisälläkään.

Erityisesti nyt, kun tuo vuosikausia esillä ollut maakuntamalli on taas varsin keskeisellä sijalla nykyisenkin hallituksen asialistalla, olisi viimeinkin aika panna piste Pohjanmaalla esiintyvälle separatismille ja saada aikaan todellinen maakuntauudistus.

Vaikka koolla ei sanotakaan olevan merkitystä, niin maassamme noissa muutamissa väestömäärältään suurimmissa maakunnissa näyttävät kehitystrendit olevan kuitenkin suotuisimpia.

Mikäli kyseinen maakuntauudistus todella tapahtuu, se saisi aikaan ainakin sen, että tämä uusi Pohjanmaan maakunta olisi yksi viidestä suurimmasta, jolla samalla olisi myös mahdollisuus kehittyä yhdeksi arvovaltaisimmasta maakunnista maassamme.

Vaikka toivon kyseisten arvovaltaisten kirjoittajien esittämän laajan Pohjanmaan maakunnan toteutumista, niin yli puolivuosisataa alueella asuneena ja toimineena olen valitettavasti tullut siihen tulokseen, että se vaatii separatististen asenteiden lieventymistä sekä erityisesti niitä lietsovien tahojen vaientamista.

Pentti Ruotsala

Vaasa

Kommentoi