Lukijoilta: Terveisiä Isoolta Kirkolta

Seitsemän viikkoa on kulunut kuin siivillä oppipoikana eduskunnan käytävillä, istuntosalissa sekä Helsingin keskustassa.

Enpä ole koskaan itseäni isoksi tuntenut, eikä se nyt täällä eduskunnassa ole tullut mieleenikään. Nöyränä opettelen talon työtapoja ja tutustun työkavereihin, joiden kanssa tulen tekemään yhteistyötä Suomen ja varsinkin Pohjanmaan alueen hyvinvoinnin eteen. Valmistelen ensimmäistä lakialoitettani ja täytyy heti sanoa, että ehdotuksen valmistumiseen saattaa kulua vähän enemmän aikaa kuin aluksi kuvittelin.

Laihdutusprojektikin lähti käyntiin viime viikolla ja sen merkeissä kävelen työpaikalleni ja takaisin päivittäin.

Yhtenä iltana matkalla yöpaikkaani jäin Eläintarhan puistossa istumaan penkille, jossa jo valmiiksi istui herra, joka oli selvästi nähnyt elämässään muutakin kuin linnanjuhlia, eli niin sanotun pultsarin.

Avasin keskustelun pohjalaiseen tapaani kysymällä, miten päivä on kulunut? Yllättävän ystävällisesti hän vastasi minulle päivänsä olleen erinomainen, koska aurinko on paistanut koko päivän, eikä yöstäkään todennäköisesti tule kylmä.

Mielenkiintoni heräsi tähän selvästi fiksuun ja nyt silmissäni huomattavasti ryhdikkäämpään herrasmieheen ja kysyinkin suoraan, miten olet joutunut tilanteeseen missä nyt olet?

Hän kertoi olleensa yrittäjä 70-luvun puolesta välistä ja tuonti- ja vientifirmansa oli ollut menestynyt, kunnes 90-luvun alun pankkikriisi oli vienyt kaiken – siis kaiken.

Hän oli yksi pankkien uhreista, joka oli uskonut 80-luvun loppupuolella pankinjohtajaansa ja ottanut muutamia miljoonia lainaa ja sijoittanut sen ulkomaan luottoihin.

Vuonna 1993 sama pankki sitten realisoi hänen työllään tekemänsä omaisuuden ja roskapankki osti sen pilkkahintaan siten, että velat jäivät suurin piirtein kokonaisuudessaan hänen vastuulleen.

Pelkästään kiinnittämällä huomiota arkipäiväisiin asioihin täällä Helsingissä näkee, että maastamme löytyy omasta takaa paljon köyhyyttä ja vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

En voi siksi mitenkään ymmärtää enkä hyväksyä sitä, että Rinteen hallitus on muun muassa nostamassa kiintiöpakolaisten määrää. Kun omista kansalaisista ei ole pidetty kunnolla huolta, ei vastuuta voi silloin kantaa koko maailman köyhistä.

Tulevalla nelivuotiskaudellani aionkin keskittyä ajamaan tavallisten suomalaisten asiaa. En voi pelastaa koko maailmaa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Vaasasta

Kommentoi