Lukijoilta: Tavarajumalan taivas kiehtoo

Elämme post(X)modernia kulutusjuhlan aikaa. Sen keskiössä porhaltaa mammonajumala. Epäilen, että sen mahti ei ole vähenemään päin. Etenkään, jos uskoo päivittäiseen mainosmaailman vyörykseen: Viimeisin hullu viikko kului ilmeisen jenkkityylisessä hulabaloossa ”mustine perjantaineen.”. Otsikon raflaava sävyni on tarkoituksellisen haastava.

Vastakaikua puolestaan ”mustalle viikolle” perjantaineen ei ole tuonut ainakaan meillä Suomessa varjoon jäänyt ”älä osta mitään” -kampanja. Kuinka voisikaan.

Jo 50–60 vuotta sitten kuulin sloganin ”kauppa se on mikä kannattaa”. Sen mahtivoima tuntuu vain kasvavan, mistä todisteena on uusia kauppaparatiiseja kohonnut isojen kaupunkien liepeille kuluneena syyskautenakin useita. Talouselämän riemuvuosi taitaa joka vuosi vallita kaupan osalta.

Black Fridayn myynti normaaliin perjantaihimyyntiin verrattuna oli nelinkertainen nyt 2019, kertoo tuorein tutkimus heti ”mustan viikon” mentyä. Mammonajumalan seuraavaa iskua ei liene vaikea arvailla. Tulee ”Hot Saturday” ja ”Wild Sunday”, ”Dream Monday”...

Mistä kertoo aikamme loputon tavarapaljouden ihannointi ja mieletön ”flow” eli tarjousten perässä juoksu? Ihmisen halusta löytää tavarasta sisimpänsä kipeimpään kysymykseen vastaus: Mikä tyydyttäisi minun etsintähaluni ja antaisi elämälleni vauhtia, voimaa ja tarkoituksen?

Itselleni kaikki mainen kiihdytysajo ja hurma on hiljalleen paljastunut saatuani vastauksen ”Isosta Kirjasta”. Jumala on Raamatussaan selvästi kertonut, millaista on elämänmeno lopunajan viime päivinä.

Ihminen etsii sisimpäänsä lohtua ja täyttymystä näkyvän maailman tarjonnasta, rahasta ja tavarasta. Vallan tavoitteluun kun ei joka iikka kykene, eivätkä kauneuden tai kovaäänisen huomion saanti riitä nekään.

Spede Pasanen oivalsi asian Uuno-leffoissaan: Kurjuuden maksimoinnilla on rajansa mutta tavaran keräämisellä ei ole. Siispä ”eikun pannaan menemään”. Niinhän Irwinkin jo lauloi: ”Se mikä laulaen tulee, se viheltäen (tuhlaten) menee...”

Ihmisparoille ei piisaa lopulta mikään. Raamatun sana vakuuttaakin, että ihminen rakastaa enemmän lopulta mammonaa eli näkyvän tavaran paljoutta enemmän kuin Jumalaa. Uskovaisetkin, niin ainakin valitettavasti pelkään.

Tutkin itsekin mikä on lopulta tärkeää elämässäni. Taisi olla roomalainen sananparsi, joka lausui: ”Tärkeää on vain purjehtiminen eikä sekään ole kovin tärkeää.”

Kauppamerenkulku/purjehdus toi maailman herkut ja kaiken maailman markkinat arkeemme pysyvästi. Yksi on tärkeää: löytää elämän tarkoitus.

J. Pesonen

Alajärvi

Spede Pasanen oivalsi asian Uuno-leffoissaan: Kurjuuden maksimoinnilla on rajansa mutta tavaran keräämisellä ei ole. Siispä ”eikun pannaan menemään”.

Kommentoi