Lukijoilta: Taas mennään

RKP on jälleen hallituksessa ja sen huomaa riidan kylvämisenä kielipolitiikassa. Pakkoruotsin kahleeseen ollaan lisäämässä lenkkejä suomalaisten harmiksi. Pakkoruotsista aiotaan tehdä pakkokirjoitettava yo-kirjoituksiin.

RKP:n hehkeä puheenjohtajatar sanoo asiaan: ”jotakinhan koulussa on opiskeltava”. Totta tietysti joka sana, ja onhan toki ruotsin kielikin tärkeä ja osansa ansaitseva Suomessa. Tästä merkityksestä pakkoineen ja erikseen säädettyine määräyksineen ja vaatimuksineen, ollaan välillä jyrkästi ja kovaäänisestikin eri mieltä. Koulussa on niin kovin paljon muutakin tärkeää.

Hyvin yleinen käsitys on, että ruotsin kieli ei ole top kympissä. Ruotsinkielisiä varten tai vuoksi kaikki suomenkieliset ruotsia opiskelevat, sellaisen kuvan saa tästä RKP:n ja taustalla hymniä pakkoruotsin siunauksellisuudesta hoilaavan kuoron esityksistä. Kaikki oppi on tietysti eduksi, mutta opiskelurepertuaaria täytyy karsia oppimistulosten ja opiskeluun käytettävän ajan tähden. Miksi juuri ruotsin kieli on nostettu näin korkealle jalustalle?

Kielipolitiikassa unohdetaan kokonaisuus ja toimitaan pienen vähemmistön linjausten ja tarpeiden mukaan. Paljon kertoo politiikasta ja poliitikoista se, että yo-kirjoitusten pakkoruotsista voi tulla hallituskysymys, näin ainakin hienovaraisen vihjailun mukaan. Se on niitä kynnyskysymyksiä.

RKP:n kansanedustajalta oli hämmästyttävän lapsellisia kommentteja mielipidekirjoituksessaan Pohjalaisessa. Kirjoituksesta saa sellaisen mielikuvan, että ruotsinkielistä vähemmistöä kohdellaan Suomessa jotenkin huonosti, ja puhuu samassa yhteydessä ruotsin kielen ja matematiikan sekä luonnontieteiden opiskelun pakollisuudesta. Härregud ja hellanlettas.

Pakkoruotsi ei ole, ainakaan vielä, ns. universaalisti opiskeltu ja tärkeäksi mielletty.

Ari Leivo

Vaasa

Kommentoi