Lukijoilta: Sytytetään kynttilä

Lunta sataa hiljakseltaan tihuttamalla. Lumettomassa kaamoksessa jänikset juoksevat kohti metsän rajaa. Peurat ja hirvet tulevat lähelle asumuksia niin kuin ne tietäisivät, että ne ovat täällä siellä turvassa.

Ihmispolon mieli tempoilee haaveista ja asioista toiseen. Kirjat, tarinat ja runot ja asioiden pohdinta suorastaan houkuttelevat seuraansa. Uskonnollisten asioidenkin pohdinta vetää puoleensa. Lisää kirkkautta ja valoa tähän olisi nyt saatava.

Pieni koulunsa aloittanut lapsenlapsi kyselee uusia iltarukouksia ja sanoo pitävänsä koulussa uskonnosta. Koululle tulee kuulemma pappi, joka jakaa kaikille virsikirjat. Niitä odotetaan. Papilla on varmasti muutakin sanottavaa pikkulapsille, joilta juuri paloi koulu.

Suojelusenkelit, joidenka siiven kosketuksen melkein tunsi, ovat tärkeitä tämän päivän lapsillekin.

Adventin aika Hoosianna -hymnillä ja kynttilän sytyttämisellä aloitettuna on meille kristityille suurta juhlaa. Uskallammeko enää puhua yhtään mitään uskonnollisista asioista. Tähän meitä kehotti televisiossa arkkipiispa Tapio Luoma. Samalla hän sanoi, että kirkko on aina auki kaikille koululaisille, jotka haluavat viettää siellä juhliaan. Toivoisi, että lapsille kerrottaisiin vanhoista uskonnollisista perinteistä perheessä.

Isovanhemmat pukivat pyhisin päälleen pyhävaatteet. Sieltä tämä sana pyhävaatteet onkin peräisin.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä meidän kaikkien on hyvä muistaa, että isämme ja äitimme lähtivät talvisotaan 80 vuotta sitten.

Nyt vanhempana tuntuu suurelta lahjalta, kun lapsena vietin kirkkoon. Näin toivoisi tapahtuvan tämän päivän lastenkin kohdalla. Tärkeänä kokee sen, ettei kenenkään ihmisen elämän oikeutusta ja ihmisarvoa minkään aatteen ja ajatusten voimin kyseenalaistettaisi. Kyllä me kaikki olemme yhtä arvokaita syntyperään ja ihon väriin katsomatta.

Sytytetään nyt kynttilöitä. Me tarvitsemme tänne kaamoksen keskelle valoa ja kirkkautta.

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa

Kommentoi