Lukijoilta: Suomella on vielä paljon tehtävää kilpailukykynsä lisäämiseksi

Mikä on globalisaatio?

Globalisaatio on tuotteiden, teknologian, tiedon ja työpaikkojen leviämistä yli kansallisten rajojen. Taloudellisesti se kuvaa maailman kansojen keskinäistä riippuvuutta, jota edistetään vapaan kaupan avulla.

Lisäksi se voi nostaa elintasoa köyhissä ja vähemmän kehittyneissä maissa tarjoamalla työmahdollisuuksia, nykyaikaistamalla ja parantamalla tavaroiden ja palvelujen saatavuutta. Haitallinen puoli; voi tuhota työmahdollisuudet kehittyneemmissä ja korkean palkkatason maissa, kun tavaroiden ja palveluiden tuotanto siirtyy maasta toiseen.

Nokia Mobile haki aikoinaan koodaajia ”from low cost countries”, eli matalan palkkatason maista.

ABB:n Pääjohtaja Percy Barnevik sanoi jo 90-luvun alussa: ”Go East, 70% of our current production will be produced in the eastern part of the world.” Percy näki jo silloin, miten globalisaatio vaikuttaa tuntuvasti kehittyneiden maiden tuotantoon ja talouteen.

Mikä on protektionismi?

Protektionismi viittaa hallituksen toimiin ja poliitikoihin, jotka rajoittavat kansainvälistä kauppaa kotimaisen talouden eduksi. Protektionistiset politiikat toteutetaan yleensä tavoitteena parantaa taloudellista toimintaa kotitaloudessa, mutta niitä voidaan myös toteuttaa turvallisuus- tai laatuongelmien takia.

Tariffit, tuontikiintiöt, tuotestandardit ja tuet ovat joitain tärkeimmistä politiikan välineistä, joita hallitus voi käyttää protektionistisen politiikan toteuttamisessa.

Tällä hetkellä Donald Trump rakentaa, tai yrittää rakentaa protektionistisen valtion slogaanilla ”Make USA Great Again” ja käymällä kauppasotaa Kiinan ja Euroopan kanssa.

Miksi Donald Trump käy kauppasotaa EU:n ja Kiinan kanssa?

Yhdysvaltain tavaroiden ja palveluiden kauppa EU:n kanssa oli lähes 1,3 triljoonaa dollaria vuonna 2018. Vienti oli 575 miljardia dollaria. Tuonti oli 684 miljardia dollaria. USA:n kauppataseen alijäämä EU: n kanssa oli 109 miljardia dollaria vuonna 2018.

USA:n tavaroiden ja palveluiden kauppa Kiinan kanssa oli 737,1 miljardia dollaria vuonna 2018. Vienti oli 179,3 miljardia dollaria, tuonti oli 557,9 miljardia dollaria. Yhdysvaltain kauppataseen alijäämä Kiinan kanssa oli 378,6 miljardia dollaria vuonna 2018.

Vastaus siihen, miksi Donald Trump on käynnistänyt kauppasodan eri maiden kanssa, on Yhdysvaltain velka, joka vuoden 2018 lopussa oli 16,1 triljoonaa dollaria ja tämän lisäksi hallitustenvälinen omistusosuus oli 5,87 triljoonaa dollaria. USA:n kumuloitunut velka on yhteensä 21,97 triljoonaa dollaria ja velka kasvaa vuosittain alijäämän verran.

Mistä johtuu näin merkittävä alijäämä USA:n taloudessa?

Vastaus kysymykseen löytyy tämän esityksen alussa: Globalisaatiosta ja vapaasta kaupankäynnistä yli rajojen, joka on myös EU:n ja WTO:n tärkeimpiä tavoitteita.

Loppumetreillä on kuitenkin kyse tuotteiden ja palveluiden kilpailukyvystä kansainvälisesti. Protektionismi on lyhytnäköinen ja väärä tapa suojata maan tuotteiden ja palveluiden tuotantoa, ainut oikea tapa on kansainvälinen kilpailukyky ja sen säilyttäminen.

USA:n teräs- ja alumiiniteollisuus on menettänyt kilpailukykynsä jo vuosikymmeniä sitten, samoin USA:n autoteollisuus. USA tuo autoja Euroopasta 30 miljardin dollarin edestä, koska oma autoteollisuus ei ole kehittynyt, eikä ole kilpailukykyinen.

Trump yrittää suojata omaa vaateteollisuuttaan nostamalla Kiinasta tuotujen kenkien ja vaatteiden tullia tuntuvasti. Tämä tulee loppumetreillä omaan nilkkaan, koska kuluttaja USA:ssa maksaa hinnankorotuksen ja iso kuva ”Make USA Great Again” ei toteudu.

Yksi protektionistinen muoto on patentointi ja lisensointi. USA on patenttien ja lisenssien luvattu maa, ja käy jatkuvia taisteluita patenttioikeuksistaan. Viimeisin on lentoteollisuudessa, missä Boeing ja Airbus käyvät armotonta kisaa lentokoneteollisuuden herruudesta.

EU maksaa tänä päivänä lisenssimaksuja USA:lle 24 miljardin dollarin verran vuodessa, ei puolet Suomen vuotuisesta budjetista.

Toinen räikeä esimerkki protekionismistä on Huawei. Yhdysvallat, joka on jo pitkään väittänyt, että Huawei aiheuttaa kansallisen turvallisuuden riskin, sisällytti yrityksen mustalle listalle toukokuussa. Yhdysvaltain kauppaministeriö lisäsi Huawein entiteetti-luetteloonsa kieltämällä sitä hankkimasta tekniikkaa yhdysvaltalaisilta yrityksiltä ilman hallituksen hyväksyntää. Lisäksi Huawei ei saa käyttää Applein appejä uusissa puhelimissaan.

Kuten huomaatte, keinoja löytyy roppakaupalla, miten suojata oman maan tuotantoa, mikäli tuotteet ja palvelut eivät ole kansainvälisesti kilpailukykyisiä.

Miten Suomi pärjää kansainvälisessä kilpailussa?

Suomella on samantapaisia ongelmia kuin USA:lla. Tuomme enemmän tuotteita ja palveluja kuin mitä viemme, näin syntyy vuosittain alijäämä, joka täytyy täyttää valtion budjetista tai ottamalla lainaa.

Saksasta, Venäjältä ja Ruotsista tuomme selvästi enemmän tuotteita ja palveluita kuin viemme kyseisiin maihin. Tästä johtuen alijäämämme vuosittain on noin 3 miljardia euroa, eli tämän verran vajetta jätetään valtion kassaan vuosittain. Tämä trendi on jatkunut nyt lähes kymmenen vuotta.

Nokian kännykät pelastivat vientimme 90-luvulla ja pitkälti 2000-luvulla, mutta Nokia Mobilen mahanlasku jätti 11 miljardin euron vajeen meidän kauppataseeseemme. Tätä vajetta ei ole voitu korvata muilla tuotteilla tai palveluilla, joten taseemme on ollut alijäämäinen sitä asti.

Meillä on Suomessa kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita metsäteollisuudessa (paperikoneet ja selluteollisuus), kemianteollisuudessa (Nesteen bio-tuotteet) ja sähkö- ja elektroniikanteollisuudessa (5G-teknologia), mutta ongelmamme on suhdanneherkkyys ja tuotteiden ja palveluiden jalostusarvo.

Viemme maailmalle aivan liian paljon tuotteita, joiden jalostusarvo on alhainen, kuten paperi- ja sellutuotteet, tukki- ja sahatavaratuotteet ja raaka teräs. Kilpailevissa maissa nämä tuotteet jatkojalostetaan ennen vientiä.

Pitäisikö Suomen, USA:n tapaan, käynnistää kauppasota Saksan, Venäjän ja Ruotsin kanssa?

Tiedämme jo vastauksen tähän kysymykseen, mutta kauppapoliittisesti tämä asia tulisi nostaa voimakkaammin esille, koska tällä on huomattavasti suurempi merkitys Suomen taloudelle kuin työllisyysasteen nosto 75%:iin. Mikäli tuonti ja vienti saataisiin tasapainoon näiden maiden kanssa, Suomen tase olisi ylijäämäinen ja valtion velanotto voitaisiin pysäyttää.

Suomi on menettänyt yhden tärkeän välineen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisessä kilpailumaihin verrattuna: oman valuutan. Jos otamme esimerkin Ruotsista, niin Ruotsin kruunu on sulanut 18% euroon verrattuna. Ison-Britannian valuutta, punta, on euroon nähden sulanut 26% viime vuodet.

Tämä ei tarkoita, että maiden kilpailukyky olisi euro-maihin verrattuna parantunut näin merkittävästi, mutta tällä on selkeä merkitys kilpailukyvyn säilyttämisessä.

Kuten olen todennut useampaan otteeseen, kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin kansainvälinen kilpailukyky ja sen säilyttäminen sekä vientituotteiden jalostusarvon nosto. Tässä on vielä paljon tehtävää.

Kaj C. Tuominen

Vaasa

Kommentoi