Lukijoilta: Siilien määrä vähenee, liikenne suurin syy

Monet ovat kuluneenkin kesän aikana murehtineet, miksi pihassa ei tepastele enää siilejä. ”Vielä toissa kesänäkin pihaan laitetulla ruokakupilla vieraili useampikin piikikäs kaveri”, on joutunut yhä useampi toteamaan.

Siili kulkee yleensä jopa yli kolmen kilometrin kierroksia luonnossa ruokaa etsiessään. Tutkimusten mukaan siili kulkee tavanomaisilla reiteillään pisimillään jopa 13 kilometrin matkoja ötököitä ja ruokailukohteita etsiessään, mutta on hyvinkin paikkauskollinen tutulle piha-alueelleen, jos ruokaa on tarjolla.

Pitkillä ruuan etsimisen reiteillä siili joutuu ylittämään monta vaarallista tietä. Tämän takia olisikin parasta, että siileille olisi ruokaa tarjolla omassa asuin- ja pesimisympäristössä.

Suomalaisella siilillä on vain vähän vihollisia luonnossa. Oikeastaan vain mäyrät ja huuhkajat kykenevät pyydystämään aikuisen siilin. Pienet poikaset saattavat joutua kettujen ruuaksi.

Olen löytänyt mm. monia huuhkajan pesiä luonnosta. Harvinaisia ovat olleet sellaiset kohteet, joissa pesän ympäristöstä on löytynyt syötyjen siilien ”rippeitä”. Kulunut kesä teki kuitenkin poikkeuksen, kun erään huuhkajan pesän lähiympäristössä lojui kaikkiaan kahdeksan eri siilen pääkalloa ynnä muita luita.

Siilin suurimpana uhkana ovat kuitenkin ihmiset ja ihmisen käyttämät laitteet. Näistä auto on pahin, kuten monelle muullekin pieni- ja keskikokoiselle selkärankaiselle eläimelle. Tilastojen mukaan autojen alle kuolee vuosittain jopa lähes viisi miljoonaa selkärankaista eläinten. Siilien määrä on kymmeniätuhansia. Myös siiliä kuolee ihmisten käyttämien erilaisten puutarha- ja pihanhoitolaitteiden teriin.

Siili on niin pieni eläin, että vain harva autoilija vaivautuu painamaan jarrua, kun näkee siilin ylittävän tietä. Välinpitämättömyys näkyy kuolleiden siilien suurena määrän ajoteillä ja vähentymisenä kotipihoista.

Mainittakoon, että lintuja kuolee liikenteessä joka vuosi noin neljä miljoonaa yksilöä.

Rusakot ja jänikset ovat jo kooltaan sellaisia, että kannattaa painaa jarrua. Ainakin jos on liikkeellä nykyaikaisella ”muovimaskisella” autolla.

Kerran näin tapauksen, että suuri rusakko kipitti valtatiellä auton edellä ainakin 50-60 kilometrin tuntivauhtia. Edellä ajavalla autolla eivät jarruvalot välähtäneet kertaakaan. Ei aikaakaan, kun rusakko hätääntyi ja kääntyi autoa vastaan. Törmäyksessä maskin ja puskurin kappaleet sinkoilivat. Oli helppo moittia vierasta autoilijaa heti tuoreeltaan.

Ihmisen tyhmyydestä johtunut yhteentörmäys kiinnosti kustannuksien osalta jälkeenpäinkin minua. Uudehkon arvoauton korjaus maksoi vakuutusyhtiöllekin yli 3 000 euroa.

Iltojen pimetessä pienet ja suuremmatkin eläimet ovat aktiivisesti liikkeellä. Tämän takiakin kannattaa pudottaa vähän vauhtia ja katsoa tarkasti ajosuuntaan. Tämä saattaa estää monta törmäystä luontokappaleen kanssa.

Kokemuksesta tiedän, että hirvikin loikkaa konepellille puskasta silmänräpäyksessä. Tällaisessa tapauksessakin on paljon suuremmat mahdollisuudet säilyä autossa hengissä 70 kilometrin tuntinopeudella kuin jos mittarinlukema näyttäisi sataa.

Pentti Hautala

Töysä

Kommentoi