Lukijoilta: Selvennyksiä Reko Kauraselle

Reko Kauranen reagoi voimakkaasti kirjoituksellaan 5.6. minun aikaisempaan kirjoitukseeni, joka koski raskauden keskeyttämistä.

Oudointa kirjoituksessa oli se, että hän puhui enemmän minusta kuin itse asiasta. Kirjoitus oli myös varsin pomppoileva aina Kaanaan maalta, Rooman valtakunnan ja Natsi-Saksan kautta koukaten ja siinä tehtiin yleistyksiä pienellä otannalla.

Pääero suhtautumisessamme raskauden keskeyttämiseen on siinä, että Kaurasen mielestä lapsen etu on syntyä aina riippumatta vammaisuudesta tai olosuhteista mihin hän syntyy.

Minä taas ajattelen niin, että lapsen olisi hyvä, oikeastaan oikeus, syntyä toivottuna ja rakastettuna ja terveenä olosuhteisiin, jossa aineellinen ja henkinen hyvinvointi ja turvallisuus on taattu aina aikuiseksi asti. Tämä perustuu siihen, että lapsi ei voi syntymästään päättää. Näin onnellisesti ei suinkaan aina käy, jolloin viranomaiset tulevat suojelemaan lasta.

Minulle se on vieras ajatus, että naisen pitäisi synnyttää lapsi joidenkin toisten uskon takia, vaikka nainen ei haluaisikaan lasta.

Tarkemmin raskauden keskeyttämisen ehdot löytyvät laista raskauden keskeyttämisestä.

Rikoslain luvusta 22, ”Sikiön, alkion ja perimän loukkaamisesta”, selviää mikä on laiton raskauden keskeyttäminen, laiton alkioon puuttuminen ja laiton perimään puuttuminen.

Nythän pystytään suoraan geenejäkin muokkaamaan.

Nykyään vastasyntynyt lapsi katsotaan ihmiseksi ja elinikä lasketaan siitä hetkestä, kun sikiö saadaan ulos kohdusta. Tämä on merkitty väestörekisteriinkin viralliseksi syntymäpäiväksi. Syntymättömän asema ja oikeudet ovat kuitenkin epäselvempiä.

Kauranen haluaisi aikaistaa ihmiseksi määrittämisen aikarajaa. Minusta hyvä raja on se, kun elämä ei ole enää äidin napanuoran varassa. Ei ole enää elimellisesti osa äitiä.

Minusta lapsen etu on huomioitu lainsäädännössä hyvin, mutta lakien toimeenpanossa se ei aina toteudu.

Markus E. Myllymäki

Vaasa

Kommentoi