Lukijoilta: Pahallakin on ihmisarvo

Matti Hurme kirjoittaa Pohjalaisessa 11.6., että väärintekijä ansaitsee parhaan mahdollisen rangaistuksen teoistaan, ja ikuisen häpeän. Tässä hän on osaksi oikeassa.

On oikein, että oikeuslaitoksemme rankaisee sitä, joka väärin tekee. Mutta, juuri kristillisen näkemyksen mukaisesti, jota Hurme ei ilmeisemmin kannata, on väärintekijällekin annettava uusi mahdollisuus.

Tietysti, kun teko on paha, tulee tunne, että miksi tässä enää kannattaa yrittää ”tällaisen” ihmisen kohdalla.

Kristillisen näkemyksen mukaisesti meidän kuitenkin tulee nähdä väärintekijänkin ihmisarvo. Aivan samalla tavalla kuin väärinteonkohteenkin ihmisarvo.

Miksi väärintekijä tekee väärin? Mistä pahuus kumpuaa? Olisiko minussakin ainesta aivan samaan pahaan?

Pahantekijän tai kiusaajan taustalla voi monesti olla se, että joku on tehnyt hänelle pahaa. Tästä kierre on alkanut.

Oikeuslaitos, vankilat ja muut yhteiskunnalliset tahot tekevät loistavaa työtä kartoittaessaan näitä juurisyitä. Voivathan kyseessä olla myös psyykkiset häiriöt. Tällöinkään lyötyä ei tule lyödä. Kuten ei koskaan muutenkaan.

Rangaistukset tulee tietysti jokaisen väärintekijän oikeutetusti kärsiä.

Syyllisyydentunto täytyy löytää, ja sitä kautta uudet elämänvaiheet voivat alkaa.

Onneksi kulttuurimme antaa ihmiselle toisen mahdollisuuden löytää uudelleen ihmisyytensä, oman ja muiden.

Vaikka kyseessä olisi kuinka paha ihminen tahansa.

Isa-Maria Söderudd

Vaasa

Kommentoi