Lukijoilta: Osakeyhtiön toiminta

Viime aikoina on keskusteltu osakeyhtiöiden toiminnasta valtion yhtiöiden osalta. On tulkittu, että omistaja(t) ei voi puuttua yhtiön toimintaan vaikka omistaisi sen 100-prosenttisesti. Tämä on tullut esille erityisesti silloin, kun osakeyhtiön hallitus ei ole noudattanut saamiaan ohjeita (tai ne ovat olleet puutteelliset) tai hallitus on laajentanut saamiaan oikeuksiaan toimia yhtiön parhaaksi. Lisäksi on keskusteltu siitä, kuka osakeyhtiötä todellisuudessa johtaa: osakkaat (omistajat), hallintoneuvosto, hallitus vai toimitusjohtaja.

Mikäli yhtiölle valitaan yhtiöjärjestyksen mukaan hallintoneuvosto, (joka yleensä koostuu politikoista) on valtataistelu kriisitilanteissa nopeasti valmis. Yksityisellä puolella tällaista ei pääse tapahtumaan, mikäli osakkeenomistajat normaalisti seuraavat osakeyhtiön toimintaa.

Pörssiyhtiöissäkin tiedetään, kuka asioista lopulta päättää (osakkaat). Toimitusjohtaja johtaa yhtiön toimintaa hallituksen antamien ohjeiden mukaisesti, ja jos näintä ei noudata toimitusjohtaja vaihdetaan. Hallituksen päätökseksi tulee se, joita enemmistö hallituksen kokoukseen osallistuneista jäsenistä on kannattanut. Hallitusta edustaa sen puheenjohtaja.

En lähde tässä yhteydessä osakeyhtiölakia erittelemään, koska se on asiantuntijoille varsin selvä. Osakkaat valitsevat osakeyhtiöön hallituksen ja määräävät hallitukselle annettavat suuntaviivat (toiminta-ajatukset, tavoiteltavat päämäärät, toimintaetiikan jne.), joita hallituksen tulee toiminnassaan ja ohjeistuksessaan toimivalle johdolle noudattaa.

Mikäli hallitus ei noudata omistajan toiveita (hallituksen puheenjohtaja ja tarpeellinen määrä hallituksen jäseniä) tai kaikki hallituksen jäsenet vaihdetaan ylimääräisessä tai varsinaisessa yhtiökokouksessa.

Hallitus vastaa osakeyhtiön toiminnasta. Hallitus valitsee toimitusjohtajan, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin säädetty.

Hallintoneuvostolle voidaan määritellä osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä joitakin erityistehtäviä. Hallintoneuvosto toimii luotettavuutta lisäävänä tekijänä (suuryhtiöissä), jonka jäsenien tietotaitoa ja yhteiskuntasuhteita voidaan hyödyntää julkisissa tehtävissä, erilaisissa lupahakemuksissa, julkisissa rahoitusratkaisuissa (mm. EU:ssa, edustustilaisuuksissa, uusille markkinoille siirtymisessä, ympäristökysymyksissä) jne.

Mielestäni parin viime vuosikymmenen aikana vahvistunut tapa siitä, että suuryritysten johtajia valitaan ristiin eri yritysten toimitusjohtajiksi ja hallituksen jäseniksi, luo mahdollisuuden sisäiseen omien etujen ajamiseen. Tämä ei ole tervettä toimintaa ja sen tulokset näkyvät johtajien ylisuurissa palkoissa ja johtajien sekä hallitusten jäsenten palkkioissa. Suomessa sisäpiiri on pieni, joten samat henkilöt hyötyvät järjestelyistä henkilökohtaisesti.

Erityisen tyrmistynyt olen siitä käytännöstä, että johtavassa asemassa olevia politikkoja valitaan valtion yhtiöiden hallituksiin mentaliteetilla, ettei tarkoitus olekaan osallistua hallitusten kokouksiin. Suuryhtiöt (kuten Veikkaus, Fortum, VR, Posti) myöntävät korkean kiinteän (20 000–30 000 euron) palkkion hallituksen jäsenille vuodessa vaikka he eivät hallituksen kokouksiin osallistuisikaan, ja jos sattuvat osallistumaan, siitä tulee vielä lisäpalkkio. Tämä jos mikään sotii ihmisten oikeustajua vastaan, että tekemättömästä työstä saadaan palkkiona työntekijän vuosipalkkaa vastaava summa.

Tällaiset tilanteet tulisi välittömästi purkaa nyt kun talkoisiin kerran on ryhdytty. Yhtiöille toki tällainen hallituksen jäsen voi olla suureksikin hyödyksi, mutta silloin tittelin tulisi olla konsultti tai neuvonantaja, ei missään nimessä hallituksen jäsen. Hallituksen jäsenyyteen liittyy erityinen vastuu, jota mitataan sillä miten hyvin asioihin on perehdytty ja tietoa hankittu päätöksenteon pohjaksi.

Valtion omistusohjauksen ohjeistusta yrityksille tulee selkeyttää ja saattaa se johdonmukaiseksi. Pitää tietää millaisia ohjeita voidaan antaa, ja miten ne vaikuttavat osakeyhtiöiden liiketoimintaan.

Nyt ohjaaminen on ollut selvästi puutteellista. Tämä näkyy pitkään yrityksissä jatkuneissa ”erilaisissa tulipaloissa”, joita on jouduttu sammuttamaan. Hallituksen selvät pitkäaikaiset toimintastrategiat tuovat toimivalle johdolle parhaan toimintaympäristön. Johdon on tuotava hallituksen tietoon markkinoilla syntyvät epäjohdonmukaisuudet ja toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset riittävän ajoissa.

Kari Kanerva

hallintotieteiden tohtori

Vaasa

Kommentoi