Lukijoilta: Opettajuus ansaitsee arvostusta

Opettajankoulutusta järjestävissä yliopistoissa ja ammatillista opettajankoulutusta järjestävissä ammatillisissa opettajakorkeakouluissa on viime vuosina havahduttu uudenlaisen haasteen edessä.

Perinteisesti yhdessä vetovoimaisimmista koulutuksista ovat hakijamäärät vähentyneet paikoin niin merkittävästi, että hakijoita opettajankoulutukseen on jopa puolet vähemmän kuin aiemmin. Ilmiötä voi selittää niin valinnanmahdollisuuksien laajentumisella kuin ikäluokkien pienentymisellä, mutta se pitänee sisällään myös opettajan työn imagon heikentymistä ja opettajan ammatin arvostuksen laskua.

Huoleen opettajuuden arvostuksesta on tartuttu myös uuden toimikauden huhtikuussa aloittaneessa opettajankoulutusfoorumissa. Aloitusseminaarissa opettajankoulutuksen vetovoiman kasvattaminen nousi yhdeksi toimikauden 2019–2022 tavoitteista.

Opettajan työ on jatkuvassa muutoksessa eikä opettajan työ ole tänä päivänä samanlaista mitä se omassa lapsuudessa oli. Sitä ei ole moni muukaan työ. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Opettajan ammatti ei katoa.

Ammattitaitoisten opettajien merkitys aina varhaiskasvatuksesta lähtien läpi koulupolun vain kasvaa, jotta saavutettaisiin korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030, jonka mukainen tavoite on, että 50% suomalaisista olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Suomen kaltaisen pienen maan kansainvälisen kilpailukyvyn edellytys on koulutettu väestö. Suomi pärjää osaamisella jatkossakin.

Suomen koulutusjärjestelmän etuja on, että ammattia voi vaihtaa myös aikuisiällä. Olemme jatkuvassa oppimisessa moneen muuhun maahan verrattuna pitkällä. Mahdollisuuksia on, mutta kuinka saada yhä useampi tarttumaan niihin?

Opettajankoulutuksen etuja Suomessa on, että opettajaksi voi ryhtyä myös aikuisiällä. Etenkin ammatillisiksi opettajiksi opiskelevat ovat kokeneita oman alansa asiantuntijoita, jotka hakevat uutta suuntautumista uralleen tai haluavat hyödyntää pedagogisia taitoja työssään. Se kertoo siitä, että pedagogiikalle on tarvetta myös oppilaitosten ulkopuolella.

Miksei opettajan työ sitten enää kiinnosta? Mielikuvaan työstä on voinut vaikuttaa kielteissävytteinen uutisointi koulutusleikkauksista ja hankalista oppilaista, hallinnollisen työn lisääntyminen ja opettajan työn julkisuus.

Viime vuosina etenkin ammatillisessa koulutuksessa tapahtuneet uudistukset ovat sulkeneet kannattamattomia ja opiskelijakadosta kärsineitä oppilaitoksia ja alueellisesti opettajien tarve on kohdentunut uudelleen. Erityisesti maaseudulla yksittäisen oppilaitoksen menetys on kiihdyttänyt nuorten muuttoa kaupunkeihin opiskelupaikan takia.

Myös opettajien tarve jakaantuu maassamuuton pohjalta.

Opettajat ansaitsevat arvostusta. Moni heistä viettää lapsen, nuoren tai aikuisen seurassa enemmän aikaa kuin omat vanhemmat tai puoliso. He osaavat tukea oppijaa hänen tarvitsemallaan tavalla. Koko kylä kasvattaa -ajatus on muuttunut koulu ja opettaja kasvattavat -ajatteluksi.

Monimuotoistuva vuorovaikutus vanhempien, oppilaiden, opiskelijoiden, kollegoiden ja muiden toimijoiden välillä on opettajan arkea.

Kaikesta haastavuudestaan huolimatta opettaja näkee työssään päivittäin pieniä ihmeitä. Niitä hetkiä, joissa oppija toteaa: minä osasin. Juuri siitä opettajuudessa on kyse, oppimisen ohjaamisesta ja onnistumisen kokemuksista vaikeuksienkin kautta. Voiko sitä palkitsevampaa työtä olla?

Kaisa-Leena Ahlroth

koulutuspäällikkö, ammatillinen opettaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

ammatillinen opettajankoulutus

Kommentoi