Lukijoilta: Opettajien voitava keskittyä perustehtäväänsä

Kun aloitin eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana, minulta kysyttiin mitä koulutuksen kehittämiseksi pitää tehdä. Vastasin: antaa opettajien keskittyä opettamiseen, lisätä resursseja käyttää erilaisia opetusmetodeja, palauttaa lähiopetus sekä panostaa opettajien osaamiseen ja työhyvinvointiin.

Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja ammattitaitoisia. Siihen perustuu suomalaisen koulutuksen huipputaso.

Opettajista on tunnetusti moneksi, mutta viime vuosina työnkuva on laajentunut liikaa. Oppilaiden, opiskelijoiden ja heidän perheittensä ongelmat ovat lisääntyneet ja monimutkaistuneet. Opettajana toimimisen lisäksi pitää olla psykologi, terveydenhoitaja, perheterapeutti, sosiaalityöntekijä jne. Emmekä me vanhemmatkaan opettajia helpolla päästä.

Koulutuksen korkean laadun takaamiseksi opettajien on voitava keskittyä perustehtäväänsä eli opettamiseen ja kasvun tukemiseen. Kasvatuksen päävastuu on kuitenkin vanhemmilla.

Jos olisin tohtoriopintojeni jälkeen jäänyt tutkijaksi, minusta olisi tullut didaktiikan tutkija. Minua on aina kiinnostanut, miten oppimista voidaan parhaiten tukea ja miten erilaiset opetusmetodit vaikuttavat oppimiseen.

Toinen oppii lukemalla ja toinen tekemällä – se toki tiedetään. Valitettavasti oppilaitoksissa ei ole useinkaan tarpeeksi resursseja käyttää saman luokan tai ryhmän sisällä eri lailla oppiville erilaisia oppimismetodeja.

Jos esimerkiksi yläkoulussa näin olisi, vähenisikö koulupudokkaiden ja jopa syrjäytyneiden nuorten määrä? Uskallan väittää, että näin kävisi. Kun nuori kokee oppivansa ja siten onnistuvansa, kantaa se pitkälle.

Toinen lisää resursseja vaativa kohde on ammatillisen koulutuksen lähiopetus. Yksinkertaisesti on monia teemoja ja taitoja, joita on paljon helpompi oppia lähiopetuksessa, kun asiansa osaava opettaja selittää niistä ja jolta voi heti kysyä, jos ei ymmärtänyt.

Esimerkiksi terveys- ja sosiaalialan koulutuksessa on monia sellaisia oppisisältöjä, jotka ovat työelämässä tarvittavien taitojen kivijalkoja. Tällainen on esimerkiksi teoriatieto ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta. Jos se on huonosti hallinnassa, vaikuttaa se alalla osaamiseen paljon. Myös lääketieteen erikoisalojen opiskelu on tehokkaampaa lähiopetuksena kuin etänä.

Työpaikoilla oppimisen jaksoilla on opettajien osuutta vähennytty, ja jopa lopetettu tyystin. Se on erittäin huono suunta. Kyllä opettajaa tarvitaan käytännön harjoittelussa, vaikka työelämän taitojen oppimisessa työyhteisöjen ohjaajilla suuri merkitys onkin. Opettajan läsnäolosta hyötyvät kaikki osapuolet.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä ”akuuttilistassani” on panostaminen opettajien osaamiseen ja työhyvinvointiin.

Maailman muuttuessa, tieteiden kehittyessä ja sitä kautta myös työelämän uudistuessa on tärkeää, että opettaja pysyy ajan tasalla. Siksi tarvitaan jatkuvaa täydennyskoulutusta. Eikä ainoastaan oppisisällöistä, vaan myös opetusmetodeita on hyvä aika ajoin päivittää.

Osaamisen päivittämiseen opettajilla tulee olla lakisääteinen oikeus, kuten sosiaali- ja terveysalan henkilöstölläkin on.

Osaaminen ja yhteiskunnan arvostama ammatti auttavat työssä jaksamisessa, mutta ne eivät aina riitä. Työtehtävien laajentuessa ja työn vaativuuden lisääntyessä on huomioitava myös työyhteisön laadukas johtaminen ja monipuolinen työhyvinvoinnista huolenpitäminen.

Kokoomuksen kansanedustaja Seinäjoelta

Kommentoi