Lukijoilta: Onko lapsen surmaaminen lapsen etu?

Markus E. Myllymäki (30.5.) todistelee, että on usein lapsen itsensä etu, että hänet surmataan abortoimalla. Otsikko oli ”Lasta ei saa asettaa uskon alttarille”. Kanaanilaiset uhrasivat lapsiaan Molokille saadakseen hyviä asioita elämäänsä. Tässä lapsia todella uhrattiin oman uskon alttarille.

Tässä maassa on syntynyt paljon lapsia, joita ei ole suunniteltu tai toivottu. Onko siis heidän elämänsä ollut turhaa ja suorastaan vahingollista?

Kuulee ihmisten kertomuksia siitä, kuinka on ollut vaikea lapsuus ja huonot lähtökohdat, mutta jotka kuitenkin ovat elämässä hyvin selviytyneet. Nuo ihmiset vaikeuksien ja kärsimysten kautta ovat kypsyneet esimerkillisiksi ihmisiksi.

Myllymäen tapaisen ajattelun taustalla on, että kärsimystä pitää välttää hinnalla millä hyvänsä. Tämä ajattelu loppuun saakka hiottunahan tarkoittaisi kaikkien ihmisten yhtäaikaista itsemurhaa, jotta kärsimyksistä vältyttäisiin.

Natsi-Saksan propagandafilmeissä tunteisiin vedoten perusteltiin, että vammaisten surmaaminen on jopa näiden itsensä etu. Tästä sitten siirryttiin vähitellen alempien rotujen eliminointiin.

Onko Myllymäki valmis jonkin raadin arvioitavaksi siitä, että onko hän edelleen sovelias elämään. Juuri näinhän hän määrittelee tietyt lapset ei-soveliaiksi elämään.

Hyvin kauniisiin kristillisiin periaatteisiin verhoutuen Myllymäki sysää vastuun kristityille ei-toivottujen lasten auttamiseksi, luullen etteivät kymmenen käskyä häntäkin koskisi.

Juuri alkukristityt julmassa Rooman valtakunnassa ottivat huostaansa hyljättyjä lapsia. Nyt sitä tekee jo yhteiskunta, koska olemme eläneet kristillisessä kulttuurissa. Mutta noille laitoslapsillekaan Myllymäki ei antaisi elämisen oikeutta.

Suomessa on olemassa järjestö nimeltään ”Ituprojekti”, joka auttaa aborttia suunnittelevia naisia yllätysraskauksissa ja myös jo abortin tehneitä naisia. Järjestö tukee naisia, etteivät he tekisi aborttia monenlaisin tukitoimin ja abortteja tehneitä naisia järjestö tahtoo auttaa siinä tilanteessa kun luonnollinen syyllisyys iskee, auttamalla matkalla anteeksiantamukseen.

Myös Myllymäkeä ja meitä muitakin koskee tuo mahdollisuus saada anteeksi väärät teot, ajatukset ja asenteet sen tähden, että Jeesus kärsi näiden syntien rangaistuksen aikoinaan. Uusi elämä syntien anteeksiantamuksessa luo uutta meissä syntisissä ihmisissä.

Reko Kauranen

Vaasa

Kommentoi