Lukijoilta: Onko hiilijalanjälki energiatehokkuutta tärkeämpi?

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on rakentamisella merkittävä vaikutus. Teema sai vahvan roolin kevään molemmissa vaaleissa ja hallitusohjelmassakin.

Rakentamisen ekologisuuden ohjaus on Suomessa hoidettu ympäristöministeriön määräyksillä. Ne ovat viime vuodet keskittyneet rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen ja talojen käytönaikaisten päästöjen vähentämiseen.

Muutos on tulossa.

Parhaillaan ministeriö valmistelee maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistettaessa linjauksia, joilla pyritään 2020-luvulla vähentämään hiilijalanjälkeä eli hiilidioksidin (CO2) päästöjä rakennuksen koko elinkaaren aikana. Siis rakentamisen prosessia ohjataan materiaalien hankinnasta alkaen minimoimalla syntyvää hiilijalanjälkeä.

Rakentamisen ohjaaminen ekologisempaan suuntaan on ilman muuta oikea tavoite!

Kuitenkin on syytä kysyä, uhkaako hiilijalanjäljen merkitys määräyksissä ylikorostua, sillä CO2-päästöt ovat vain yksi rakennusmateriaalien ominaisuuksista.

Rakenteita valittaessa tavoitteena on saada talolle erityisesti tietyt käytönaikaiset ominaisuudet, kuten luotettavuus, lujuus, ääneneristävyys, paloturvallisuus ja muuntojoustavuus, mutta myös työmaatoteutuksen varmuus ja helppous. Ei vain äärimmäistä hiilipihiyttä!

Perusteluna muutokselle ministeriö esittää sitä, että rakentamisen hiilijalanjälki muodostuu muustakin kuin energiankulutuksesta, mutta sitä ei nykyisin reguloida mitenkään.

Rakentajien mielestä taas energiatehokkuus on oleellisesti tärkeämpää kuin rakentamisvaiheen päästöt, sillä hiilijalanjäljestä 75 prosenttia syntyy talon käytön aikaisesta energiankulutuksesta.

Nämä rakentajien ja ministeriön näkemyserot nousevat varmasti esille MRL:a uudistettaessa ja mietittäessä keinoja, kuinka määräyksillä ohjataan materiaalien ja rakenteiden ekologisia valintoja.

Tutkimusten mukaan puun hiilijalanjälki on noin viidenneksen pienempi kuin betonin, mutta omistajien ja asukkaiden kannalta käytön aikaiset päästöt ja materiaalien muut ominaisuudet ovat kuitenkin ratkaisevia.

Puumateriaalin epätarkoituksenmukaista – sanoisin poliittista – suosimista määräyksissä on jo nähty, sillä esimerkiksi massiivipuu- ja hirsirakenteille ministeriö myönsi eristävyysvaatimuksissa helpotukset, jotka Euroopan tasolla ovat uniikkia.

Siltä pohjalta en suosittelisi kenenkään lähtevän itselleen kotia rakentamaan, sillä energiasyöpön talonhan siitä saa.

Toinen harha-askel energiamääräyksissä otettiin 2012, kun lämmönlähteiden – siis sähkön ja kaukolämmön – kertoimet vedettiin hatusta, ilman tosiasiallista pohjaa. Energiatodistuskin menetti uskottavuutensa kansalaisten silmissä.

Vastaavaa poliittista ohjailua hiilijalanjäljen kautta tulee välttää rakentamisen ympäristöystävällisyyttä paranneltaessa.

Rakennusalalla pitkään toiminut diplomi-insinööri

Kommentoi