Lukijoilta: Oivaltava kaupunkikehittäminen katsoo rohkeasti rajojen yli

Suomeen tarvitaan terävämpää ja moninäkökulmaisempaa keskustelua kaupunkien kehittämisestä. Viimeaikainen uutisointi suurimpien kaupunkien kasvusta ja muun maan kuihtumisesta aiheuttaa pahimmillaan itseään ruokkivan kehän, joka vaikuttaa ajatteluumme ja viime kädessä päätöksentekoomme.

Tarvitaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ja uskoa, että teoillamme ja päätöksillämme on vaikutusta maamme aluerakenteen kehitykseen. Kuten Moisio ja Hanell Helsingin Sanomien kirjoituksessaan (24.10.2019) esittävät, monipuolinen pienten ja keskisuurten kaupunkien verkko voidaan myös nähdä Suomen kilpailuvalttina tulevaisuudessa.

Nostamme tässä kirjoituksessa esiin joitakin näkökulmia suomalaisesta kaupunkikehittämisestä käytävään keskusteluun Vaasassa 24.–25.10 järjestettyjen maantieteen päivien pohjalta.

Ensimmäinen näkökulma nousee monimuotoisen kaupunkipolitiikan tarpeesta, joka tunnistaa pienten ja keskisuurten kaupunkien kehittämisen lähtökohdat.

Tulevaisuuden kaupunkipolitiikka nousee paikallisista erityispiirteistä ja vahvuuksista, kuitenkin taitavasti yhteensoviteltuna ympäröivän yhteiskunnan voimavaroihin, trendeihin ja haasteisiin. Oivallukset nousevat ennen kaikkea erilaisten osaamisten ja kokemusmaailmojen rajapinnoista. Yliopisto voi toimia tässä keskeisenä sillanrakentajana.

Toiseksi maantieteen päivillä peräänkuulutettiin päätöksenteon tietopohjan laajentamista kaupunkien kehittämisestä käytävään keskusteluun.

Ymmärryksemme kaupunkikehityksen dynamiikasta perustuu yhä valitettavan paljon hallinnollisiin rajoihin sidoksissa oleviin tilastoaineistoihin, huolimatta siitä, että toimimme jatkuvasti verkottuneemmassa ja monimutkaisemmassa toimintaympäristössä.

Näkemyksemme mukaan menestyminen edellyttää kykyä ymmärtää digitaalisten, fyysisten ja sosiaalisten maailmojen välistä kytkeytyneisyyttä.

Käytännön esimerkkinä tästä voidaan käyttää Vaasan Palosaarella käynnissä olevaa kampuskehittämisen hanketta, jossa houkuttelevien fyysisten ympäristöjen tulee palvella samaan aikaan sekä paikallisesti tiivistyvää että kansainvälisesti kytkeytyneempää vuorovaikutusta.

Vaasa on myös hyvinvoivan maaseudun ympäröimä. Sitä on uskallettava hyödyntää näkyvämmin myös kaupungin ja maaseudun välisenä aitona keskinäisriippuvuutena.

Kolmanneksi nostamme esiin osallistumisen ja joukkoistamisen merkityksen pienten ja keskisuurten kaupunkien kehityksen mahdollisuutena.

Sitran asiantuntijat kysyvät tuoreessa työpaperissaan, millaista olisi yhtä aikaa päätöksenteon tietopohjaisuutta ja moniäänistä demokratiaa vahvistava sekä digitalisaation uusia mahdollisuuksia hyödyntävä tiedonkäyttö?

Kaupunkikehittämisen yhteydessä kysymys viittaa uusiin tapoihin hyödyntää kaupunkilaisten kokemusta ja tietämystä arjen ympäristöjensä toimivuudesta. Tässä yhteydessä myös yliopistomme 4 800 opiskelijan tuoreet ideat tulee valjastaa tehokkaammin kaupunkikehittämisen voimavaraksi.

Oivaltava kaupunkikehittäminen toimii ennakkoluulottomasti rajojen yli, olivat ne sitten julkisen ja yksityisen, kaupungin ja maaseudun, digitaalisen ja inhimillisen; tai suurten ja pienten kaupunkien välillä.

Meidän tulee ymmärtää suomalaisen maantieteen realiteetit ja pienten kaupunkiemme rooli kokonaiskuvassa, mutta myös hakea rohkeasti uusia avauksia ja kyseenalaistaa totuttuja kehittämiskaavoja. Avain piilee kaupunkiverkkomme moniäänisyyttä ja kansalaisten ääntä kunnioittavassa kehittämisotteessa.

Suomalaisten kaupunkien kehittäminen perustuu toimijoiden väliseen luottamukseen ja kestävää kehitystä tukevaan infrastruktuuriin. Samaan aikaan tarvitaan ymmärrystä digitaalisen saavutettavuuden tuottamista uudenlaisista suhteellisuuksista.

Tämän ajattelun tuotteena pienestäkin voi tulla suurta ja paikallisesta globaalia. Uuden ajan kaupungit ovat läsnä siellä, missä niitä ei ole totuttu näkemään.

Helka Kalliomäki

Ilkka Luoto

Vaasan yliopisto

Kommentoi