Lukijoilta: Nykynuoret, talvisota ja Paasikivi

Suomalaisten muistellessa 80 vuoden takaisia raskaita aikoja 1939–1941, on hyvä pyytää nuorempia sukupolvia lukemaan ja perehtymään J.K. Paasikiven ajatuksiin ja töihin. Niistä Tuomo Polvinen on kirjoittanut 5-osaisen kirjasarjan ”J.K. Paasikivi, valtiomiehen elämäntyö”.

Kirjoissa 2 ja 3 läpikäydään valtiojohdon vinkkelistä perusteellisesti läpi vuosia 1939–1941; neuvottelut Stalinin ja Molotovin kanssa syksyllä 1939, sotapäivien aikainen avunsaanti ja rauhaan pyrkiminen.

13.3.1940 alkanut rauha toi mukanaan jatkuvan painostuksen, vaatimukset ja uhkailun aina vuoden 1941 alkupuolelle asti.

Pahinta jännitys- ja kauhutarinaa, jossa panoksena alle 4-miljoonaisen kansan koko olemassaolo. Jo 69-vuotiaan Paasikiven päivin öin tuntema vastuu siirtyy pakosta lukijankin tajuntaan.

Paasikivi oli nuoruudesta lähtien pohtinut ”sitä kysymysten kysymystä”: Kuinka suomalaiset ja Suomi selviää vai selviääkö ollenkaan ikuisen suurvalta-Venäjän/Neuvostoliiton naapurina?

Paasikivellä oli suorasukainen ja inhorealistinen käsitys kaikista suurvalloista, olivat ne sitten demokraattisia tai diktatuurisia.

Niillä on vain ja ainoastaan oma itsekäs etu vailla mitään moraalia ja oikeudenmukaisuutta. Pieniä naapurivaltioita saa kohdella lähes tulkoon miten vain, ainoastaan suurvallan asialla on jotain merkitystä.

Vuonna 1939 tämä Paasikiven ”kysymysten kysymys” ja käsitys suurvallasta konkretisoitui korkojen kera.

Pitkä on ollut matka niistä päivistä maailman onnellisemmaksi kansaksi vuonna 2019.

Ilmeisesti suomalaiset ovat tehneet jotain oikeinkin viimeisen 75 vuoden aikana. Hyvä niin.

Esa Kupari

Laihia

Kommentoi