Lukijoilta: Nuorisokoteihin unohdetut

Nuorisokodissa vietetään joulua. Kuusi kimaltelee nurkassa ja televisiosta tulee tuttuja uusintoja. Pihalla on joku tupakalla. On vuoronvaihto ja ohjaajat puhelevat keskenään. Tämä väliaikainen koti on toisille työpaikka ja sen aistii. Ohjaajille on kerrottu, että työssä pitää olla etäinen.

Joululahjoja jaetaan. Jotkut asukkaista saavat paketin, toiset eivät mitään. Tuntuu, ettei näitä nuoria ole olemassakaan. Ja mitäs kun heille annetaan ymmärtää, että kiinnostus heitä kohtaan rajoittuu siihen, että pakollinen peruskoulu saadaan suoritettua ja täysi-ikäiseksi tultuaan he ovat vapaita lähtemään omille teilleen. Valumaan kadoksiin ehkä iäksi.

Näiden nuorten on tultava toimeen asumisyksiköstä ja peruskoulusta saamillaan työkaluilla. He ovat vuosien saatossa oppineet pitämään välinpitämättömyyttä normaalina, koska niinhän vanhemmat ja ohjaajatkin toimivat heitä kohtaan. Ja millaiset arvot nuori saa, kun oma koti, vaikka onkin väliaikainen, on jollekin leipätyö, jossa aidot tunteet ja koskettaminen ovat kiellettyjä. Se nimittäin saattaa olla seksuaalista häirintää.

Ohjaajien kädet ovat sidotut.Edes valokuvia ei saa nuorista ottaa, vaikka kyseessä olisi niinkin juhlallinen tapahtuma kuin jouluaatto. Millekään inhimilliselle ei anneta tilaa tai mahdollisutta. Ihminen ei saa kohdata ihmistä aidosti sen omilla parhailla puolillaan, joita ovat rakkaus ja empatia. Miten tällaisesta asetelmasta saa rakennettua nuorelle kodinomaisen ympäristön?

Nuorisokodissa nuori on sijoitus. Hänestä saa rahaa. Hän luo työvoimaa. Hänellä itsellään ja hänen itseisarvoillaan ja mielipiteellään ei tunnu olevan suurtakaan merkitystä kenellekään.

Tällainen rakkaudeton järjestelmä luo ainoastaan aikuisia, jotka eivät osaa ilmaista itseään tai näyttää tunteitaan. Kylmä ja tunteeton järjestelmä rakentaa hirviön.

Miten kuvitelemme nuorten osaavan jotakin sellaista mitä hänelle ei näytetä tai osoiteta? Joulupakettin määrä ei kerro aidosta välittämisestä mitään. Lahja ei kerro mitään, jos sen ostaja ei ole siinä lahjassa mitenkään läsnä. Esine jää esineeksi, kuten esineellistetään lahjan saajakin.

Jokainen nuori on arvokas ja lahjakas,tunteva persoona, jolla on samat tarpeet kuin aikuisillakin. Nuoret muodostavat minäkuvaa toisten ihmisten kautta.

Se miten kohtelemme nuoria,siten he kohtelevat meitä ja omia lapsiaan.

Mikko Nevantakanen

Vaasa

Kommentoi