Lukijoilta: Mikko Savola vastaa ja ei vastaa

En tiedä mistä Mikko Savola kiittää vastatessaan 2.11. kritiikkiini lähiruoan viennistä Kiinaan? Tiedänpäs! Hän sai kirjoittaa hyvän poliittisen palopuheen! Hän esittää omat argumenttinsa, mutta ei puhu sanaakaan lähiruoasta, joka oli edellisen ulostulon tärkeä avainsana! Tällä kertaa sen ja muihin argumentteihini vastaamisen voi unohtaa.

Savola toistaa kannattavuutta. Kannattavuus on tärkeää, mutta vain siihen ja muuhun vanhaan tuijottamalla ei muuttuvaa maailmaa kohdata. Kannattavuus-jargon kalskahtaa taloudelta ja kasvuideologialta. Se taas on ongelmien ydin ja synty.

Ei ole ”menossa vyörytystä” suomalaista naudanlihan tuotantoa kohtaan, mitä pelkää moni muukin ilmastonmuutos-ajattelun vastustaja. Lihan käyttö ravintona muuttuu ja vähenee muista syistä. Tähän ja muihinkin muutoksiin yhteiskuntien on sopeuduttava. 2.11. toisella sivulla oli hyvä artikkeli lihansyönnin vähentämisestä.

Savola mainitsee rajallisen mahdollisuuden kasvinviljelyyn Suomessa. Ratkaisuna voi olla lihantuotannolta vapautuvan maa-alan käyttö uuteen kasvatuskulttuuriin, tutkimukseen ja kehittämiseen. Uusia viljelykasveja tulee jo nyt, uusia kasvivalkuaislähteitä kehitetään, sirkkoja kasvatetaan. Omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen auttaa myös, kun kehitetään kasvisten säilöntää. Olen tätä kokeillut hyvin tuloksin. Samalla ruoka- sekä varastohävikki pienenee dramaattisesti. Syntyy valmista syötävää tai puolivalmistetta nopeaan ruoanlaittoon. Ja syntyy työpaikkoja.

Puolustan yksittäisiä viljelijöitä. Viljelijät ovat suurissa paineissa. Ilmasto- ja muut ongelmat täytyy mieltää yhteiseksi ja yhdessä niitä ratkaista. Pari vuotta sitten sateisena syksynä paljon viljaa jäi puimatta liian suurten kuivatuskustannusten vuoksi. Jos näihin kustannuksiin olisi osallistuttu kuluttajina yhdessä, olisi leipäpussin hinta noussut vain minimaalisesti? Nyt viljelijät jätettiin yksin kärsimään. Näin ei pidä olla!

Puhdas suomalainen ruoka on slogan, jolla puolustetaan omaa maataloustuotantoa. Vaikka olemassa olevista ongelmista unohdettaisiin ilmastonmuutos, jää käsiimme kaikkialla luonnon tuhoutuminen, saastuminen, myrkyttäminen, monimuotoisuuden hävittäminen ja eliöyksilöiden määrän vähentyminen. Nyt tämä kulminoituu ilmastonmuutokseen.

Olen seurannut lintuja vuodesta 1967. Keväisin, varsinkin viime vuosina, linnun laulua kuulee aina vain vähemmän. Äänetön kevät (Rachel Carlsonin kirja, 1962) pystyttiin vielä tuolloin välttämään ravintoketjuihin kulkeutuvien hyönteismyrkkyjen käyttöä rajoittamalla. Nyt luonnon kaikkien osa-alueiden tuhon vaikutus kulkeutuu kaikkiin elämänketjuihin.

Luonnon ja elämän monimuotoisuuden kauneus ja äänimaailma katoaa. Monessa paikassa sen jo peittää myrskyjen, tulimyrskyjen, tulvavesien ja maanvyörymien pauhu. Sinne poliitikon puhe hukkuu…

Kiinan ja yleensä muiden syyttäminen, vielä noin aggressiivisesti, on oman toiminnan maton alle lakaisemista ja omakehua. Mitä Kiinalaiset ajattelevat karkeasta arvostelusta, kun kolikon toisella puolella kumarretaan vientikauppakumppania.

Huomata täytyy, että suurten ongelmien edessä Kiina on ymmärtänyt vaarat ja tekee jo paljon enemmän kuin Suomessa ja länsimaissa tehdään. Satelliittikuvista näkee, että Kiinassa ja Intiassa vihreä metsäala on kasvanut.

Huomaakohan Savola lainkaan tätä lähiruoan ja viennin kaksinaismoraalista ristiriitaa, joka absurdeimmillaan ilmenee Aasiaan vietävässä Juha Sipilän ”parhaassa lähiruoassa”!?

Risto Holtti

Maalahti

Kommentoi