Lukijoilta: Mikä tekee sodasta todennäköisen?

Hybridivaikuttaminen on parhaillaan hiljaisuudessa käytävän sodan muoto. Sen eräs olennaisimmista osatekijöistä on mielipidevaikuttaminen, jota ennen propagandaksi kutsuttiin. Nykyversio ei ole niin kömpelöä kuin viime sodissamme, vaan se on taitava kudelma tarinaa, johon on upotettu faktojakin – tosin valikoivasti. Pohjalaisessa 10.1.19 on oiva esimerkki vaikuttamisen uhrista. Markku Laitinen Pietarsaaresta kirjoittaa että ”Varustelukilpa tekee sodasta todennäköisemmän”.

Kauan ennen sanan hybridivaikuttaminen keksimistä opetti kiinalainen sotataidon ammattilainen ja strategi Sun Tzu, että vihollisen henkinen lannistaminen on eräs vahvimmista aseista.

Oikein suretti Ruotsissa hetki sitten käyty keskustelu, jossa he itse totesivat kestävänsä Venäjän hyökkäystä korkeintaan pari tuntia. Voiko noin valistunut kansa vaipua toivottomuuteen muutaman propagandaiskun takia?

Arvelen meillä – laitisia lukuun ottamatta – vallitsevan jääkärien testamentin hengen: ”Tahdomme Suomen nuorison uskovan maamme oikeuteen elää itsenäisenä vapaana maana, sekä haluun taistella tämän puolesta silloinkin, kun lopputulos näyttää epävarmalta”.

Muinaiset roomalaiset lausuivat kuivan totuuden: ”Jos tahdot rauhaa, varustaudu sotaan”. Itse olen viitenä vuotena paikan päällä Libanonissa kokenut saman asian käänteisesti.

Ennen salamurhaa 1982 sanoi Libanonin kristitty presidentti Bashir Gemayel: ”Me foinikialaisten jälkeläiset olemme kauppiaskansaa, joka ei tahdo pahaa kenellekään. Me emme halunneet varustautua sotaan sen takia. Nyt maamme on ollut sodan kourissa jo kymmenen vuotta ja alueellamme taistelee neljä omaa ja kaksi ulkomaista armeijaa. Voiko pahempaan harhaluuloon syyllistyä?”

Näihin ajatuksiin tulee lukiessa väitteitä, joiden mukaan uskottavaan puolustukseen valmistautuminen on ”oman haudan kaivamista”. ”Jossain vaiheessa nämä puolustusvoimain hankinnat voivat olla ratkaiseva tekijä, mikä ’pakottaa’ tuon toisen (kukahan se voisi olla?) tekemään omat johtopäätöksensä”.

Vastuullinen ammattilainen ei toista kertaa lähetä poikiamme puolustustaisteluun varustuksessa ”Malli Cajander”. Se olisi omien nuorten haudan kaivamista. Jos se ”toinen” olisi vaikkapa Venäjä, niin miten mahtaisi vaikuttaa meidän sellainen toimintamme, joka panisi epäilemään, ettemme pysty huolehtimaan alueestamme.

Naapurihan on useasti kertonut pelkäävänsä hyökkäystä Suomen kautta. Meillä pitää olla naapurinkin uskoma puolustuskyky. Meillä ei ole varustauduttu hyökkäyssotaan, vaikka ”laitis-halos-luokan strategit” pitivät jalkaväkimiinojakin aggression välineinä. Ei auttanut, vaikka minäkin sanoin, ettei kukaan ystävällinen tulija meillä miinaan astu.

Arvelen, että Markku Laitinenkin tahtoo asua rauhassa ja turvassa täällä. Hänellä tuntuu silti olevan vaikeata luottaa siihen, että meillä ihmiset tietäisivät, kuinka rauhaa ylläpidetään.

Oma kokemukseni suomalaisten parikymmenvuotisen onnistuneen Libanonin rauhanturvaamisen menetelmästä on: ”Kun riittävää voimaa näyttää, sitä ei tarvitse käyttää”.

Toivotan Markulle turvallista uutta vuotta vakuuttamalla, että hänen on sittenkin viisainta luottaa niihin ammattilaisiin, jotka ovat yli 70 vuotta osanneet estää sotaan joutumisen.

Kalle Lanamäki

maanpuolustuksen ammattilainen (evp)

Vaasa

Kommentoi