Lukijoilta: Meidän jälkeemme...

Lapsena näkemässäni filmissä ryhmä tiedemiehiä jäi kaivosonnettomuudessa onkaloon loukkuun. He laskivat hapen määrän ja hengityksen suhteen tullen tulokseen, että yhden oli lakattava hengittämästä muiden pelastamiseksi, ennen avun ehtimistä. He sopivat arpovansa uhrautujan. Bang!

Maapallo on nyt tuossa pisteessä. Hallitsematon ihmistulva on syynä kaikkiin planeetan ongelmiin. Jo kesäkuussa on käytetty koko vuoden elämän resurssit. Se vaatisi kaksi maapalloa, eli ihmisiä on puolet liikaa. Planeetan kestokyvyn yläraja on siis 4 miljardia ihmistä. On laskettu väkimäärän nousevan väkisin 12 miljardiin, ennen kuin se saadaan stabiloitua siihen, mutta se vaatisi kolmen maapallon resurssit. Tilanne on kestämätön.

Vielä 1900 väkimäärä oli 1,5 miljardia ja runsaat 100 vuotta myöhemmin noin 8 miljardia. Päästöt ovat kasvaneet samassa suhteessa. Ne näkyvät luonnon tuhoina 30–50 vuoden viipeellä.

Sanotaan, että ihmiskunta voi tuhoutua huomaamattaan. Kun on menty rajan yli, ei mitään ole enää tehtävissä. Luonnon systeemit alkavat purkautua toisiinsa vaikuttaen. Juuri julkaistu tiederaportti toteaa näin jo tapahtuneen. Vaikka maapallo palautettaisiin kivikauteen kaikki tuotannot pysäyttämällä, tuho etenisi monikymmenkertaisella kiihtyvyydellä seuraavat 50 vuotta.

Kiina noudattaa yhden lapsen perhepolitiikkaa. Se ei johdu planetaarisesta viisaudesta, vaan siitä, että oma elintila loppuu, mutta hyvä niinkin. Intia on ylittämässä Kiinan 1,5 miljardin väestön huoleti. Se tarkoittaa, että kahden maan väkiluku on 3 miljardia planeetan kestäessä korkeintaan 4 miljardia. Voimakkaimmin lisääntyy Afrikan väestö.

Väkimäärä tuottaa kaikki ongelmat. Se on saatava vähintään puolitettua. On kiire. On esitetty ajatus koko maapallon yhden lapsen perhetavoitteesta. Teoreettinen ajatus. Sekään ei riitä. Laskelmien mukaan se laskisi 30 vuoden välein väkimäärän 15 % edeltävästä sukupolvesta. Tämän laskelman mukaan kestävä 4 miljardin raja olisi saavutettu vuonna 2400, mikä on liian myöhään. Silloin olisi syöty 400 vuotta maapallon tuplaresursseja.

Syntyvyyden säätely ei siis onnistu. Kuilun reunalla tarvitaan lisäksi erittäin radikaaleja ratkaisuja. Se merkitsee väestön vähentämistä iäkkäästä päästä. Se ei ole tuomittavaa, koska kristinuskon sanoman mukaanhan elämä jatkuu tuonpuoleisessa ikuisessa onnelassa. (Iranissa vanhemmat luovuttivat 1,5 miljoonaa lasta räjähtämään miinanpolkijoina sodassa, kun palkkioksi johto tarjosi ikuista elämää Paratiisissa.) Ero ei siis ole lopullinen.

Siellä taas tapaamme rakkaamme, jotka ovat siirtyneet uhrautuen iloiten eläkkeelle taivaan valtakuntaan. Jokainen kokisi omalla vuorollaan: Ovat kaikki tulleet mua vastaan. Tiedän sen nyt ainoastaan. On ihmeen hyvä taivaan kotiin tulla vaan.

Kristinusko opettaa uhrautumista muiden puolesta. Jos planeetan 2,5 miljardia kristittyä siirtyisi paavin johdolla ikuisuuteen, luomakunta kokisi suuren armon. Raamattu jäisi edelleen uskon siemeneksi Maan päälle. Tässä se pelastususko koetellaan.

Ateistit hyväksyisivät asian puhtaasti pakkotilanteena. Mutta jos iäkkäistäkin saataisiin poistettua miljardi ihmistä, ei sekään tilannetta pelastaisi. Jos tuo tuore raportti rajan peruuttamattomasta ylittämisestä pitää paikkansa, ei yksikään vastuuntuntoinen ihminen hanki enää yhtään lasta.

Ranskan Aurinkokuningas Ludwig IV eli suunnattoman tuhlailevasti ja kulutti valtion rahat näin pohjustaen verisen revoluution. Hän sanoi: ”Meidän jälkeemme vedenpaisumus...”

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi