Lukijoilta: Manne Aspelin ja Vaasan palo

Joulukuun 9. päivänä vuonna 1894 järjestettiin Ernstissä hyvin erikoinen kokous. Paikalla oli 30 henkeä, puheenjohtajana toimi Oskar Rewell. Osanottajat olivat – Rewelliä lukuun ottamatta – Henrik Emanuel ”Manne” Aspelinin velkojia.

Manne Aspelin oli näkyvä persoona Vaasassa: hän oli Wasabladetin päätoimittaja ja ruotsinkielisen lyseon historian lehtori sekä Vaasan musiikkielämän keskeinen vaikuttaja. Mutta hän oli jo pitkään elänyt kaksoiselämää, mikä oli johtanut pahaan velkaantumiseen. Velkojen yhteismäärä oli 68 000 markkaa (n. 354 000 €).

Toivotonta rahapulaansa helpottamaan hän kirjoitti 1892–94, pahimpina velkavuosinaan, teoksen Vasa stads historia, mutta sen myynti ei ollut toivottua luokkaa. Hän yritti edistää teoksen myyntiä sensaatiohakuisesti ”paljastamalla” sen viimeisessä osassa Vaasan vuoden 1852 palon sytyttäjän.

Aspelin kirjoitti viimeisen luvun kuin modernit romaanikirjailijat: historialliseen kontekstiin sijoitetaan todellisen henkilön täysin kuvitteellinen tarina. Tämä oli kuitenkin karhunpalvelus historiankirjoitukselle: tarina otettiin totena.

Aspelinin fiktiossa vöyriläinen oli nukahtanut kauppias Aurénin vajaan ja herätessään toheloinut vajan sammaleet tulee, ja siitä palo alkoi.

Kun Aspelinin kertomuksessa oli mainittu vöyriläisen kuolinaika, oli hänen nimensä helppo löytää Vöyrin kuolleiden kirjasta.

Vuonna 2006 Pentti Suksen amatööritutkijain ryhmä teki ensimmäisen virheensä pitämällä tuon nimen löytymistä todisteena syyllisestä. Ei tajuttu, että Aspelin oli vain valinnut Vaasassa sopivasti keväällä 1853 kuolleen vöyriläisen tarinansa päähenkilöksi mutta anonyyminä, kun tämän lähiomaisia oli tietysti elossa vielä 1890-luvulla.

Maistraatin kuulusteluissa heti palon jälkeen oli tosin selvinnyt kiistattomasti, että kukaan ei yöpynyt Aurénin vajassa tuona kohtalokkaana yönä. Aspelin oli sen varmasti huomannut, mutta hänhän kirjoitti fiktiota, jossa kaiken ei tarvinnut täsmätä. Suksi taas ei ymmärtänyt kuulustelupöytäkirjoja lukea.

Aspelin oli velkojensa vanki. Helpotusta tuli jonkin verran, kun hän vuonna 1896 – 14 vuoden kihlauksen jälkeen – nai Wasabladetin ja kirjapainon omistajan F.W. Unggrenin tyttären Idan.

Matti Kolppanen

Espoo

Kommentoi