Lukijoilta: Lapsuuden joulut olivat tunnelmallisempia

Koulujen joulujuhlien esityksissä olin mielelläni mukana. Jotenkin tuntui ansaitulta lähteä joulun viettoon, kun oli ollut tekemässä joulutunnelmaa muille.

Lapsuuteni joulut vietin maalla. Muistan miten aattoillan pimeästä ikkunasta ei erottanut runsaslumista maisemaa. Lapsuuteni jouluissa oli aina paljon lunta ja juuri siksi joulutkin tuntuivat enemmän jouluilta.

Nykyään aattona kaupunkia valaisevat ainoastaan katulamput ja paljas sateen kastelema asvaltti pilaa tunnelman. Lapsuudessani maalla talojen katot notkuivat lumenpainosta ja kenkien alla kova pakkaslumi siten, että pihamaalta saattoi erottaa joulupukin askeleet.

Tuolloin joulupukki ei välttämättä ollut valkopunaiseen pukeutunut tukeva ja parrakas setä, vaan laiha ja hieman riutuneenkin näköinen viirusilmä, joka saattoi pukeutua lapikkaisiin ja vanhaan sarkatakkiin.

Joulukuusen haimme setäni kanssa aina metsästä. Lunta oli vyötäröön asti ja hiki virtasi pitkin selkää. Mummo solmi vanhuudesta vapisevin käsin karamelleihin lankoja, jotta ne saisi ripustettua kuusen oksille roikkumaan. Tuvassa tuoksui läskisoosi ja tuoreet höyryävät peruna- ja porkkanalaatikot, lipeäkala sekä metsurisedän ja tervapolttaja-vaarini pihkaiset ja nokiset vaaterytkyt, jotka oli nostettu muurin päälle kuivumaan.

Lahjat olivat nykyaikaan nähden vaatimattomampia. Autoja ja nukkeja, suksia ja vaatteita. Silti niistä oltiin hyvin kiitollisia ja onnellisia. Pettyneitä ilmeitä ei juurikaan nähty.

Isovanhemmilleni tärkeintä olivat ruoka, kuinkas muuten, sodat ja pula-ajat nähneet ihmiset, sekä yhteen kokoontunut perhe.

Uskon että nämä asiat käyvät yhä arvokkaammiksi tulevaisuudesssa, koska yhä enemmän on eroperheitä, huostaan otettuja lapsia sekä liian kiireisiä ura-ihmisiä.

En myöskään unohda niitä tunnelmallisia joululauluja, joita kuulin radiosta, samaan aikaan kun saunasavu levisi pihapiiriin ja punaisia raavaita miehiä pyöri alasti lumihangessa.

Alkoholia ei juonut kukaan, koska joulu oli lasten juhla ja nähdessään lasten vilpittömän riemun harras ja onnellinen ilme levisi heidän vanhempiensa kasvoille.

Olen hyvin onnellinen siitä, että sain kokea kaiken tuon. Armon lahjana. Rakastakaa toisianne. Auttakaa kykyjenne mukaan. Olkaa kiitollisia. Olkaa yhdessä. Siinä on joulun sanoma.

Mikko Nevantakanen

Vaasa

Kommentoi