Lukijoilta: Lähikoulualueita kehitettävä Vaasassa

Mielestäni olisi tarpeen tarkastella entistä kriittisemmin kouluverkkoa ja luotuja lähikoulualueita Vaasassa.

Suomenkielisellä puolella ei ole muodostettu virallisia lähikoulualueita. Kenties tämä on perusteltua, sillä suomenkielisiä oppilaitoksia on kaupungissamme ruotsinkielisiä enemmän. Sijoitetaan lapsi mihin alueiden kouluista tahansa, pysyvät koulumatkat useimmiten kohtuullisina. Ruotsinkielisen perusopetuksen puolella näin ei kuitenkaan ole, sillä oppilaitoksia on vähemmän.

Perusopetuslain kuudennen pykälän mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.

Olen erityisen huolestunut ruotsinkielisten yläkoulujen tilanteesta ja lähikoulualuejaosta. Esimerkiksi Sundomissa on ruotsinkielinen alakoulu ja lähikoulualuejaon mukaisesti lähiyläkouluksi on nimetty Porvarinkadun koulu, mikä sijaitsee yli 10 kilometrin päässä. Maantieteellisesti lähempänä Sundomia on Vasa Övningsskolan.

Mielestäni on kyseenalaista, että lähikouluksi on nimetty sijainniltaan selvästi haasteellisempi yläkoulu, samalla kun suuri osa sundomilaisten lasten vanhempien työmatkoista kulkee keskustan läpi. Ehdottomasti luonnollisempi lähikoulu nuorille on Vasa Övningsskolan. Myös Sundomin busseista keskusteltiin paljon viime talvena ja siitä, miten ne ovat tupaten täynnä. Lähikoulualueita muokkaamalla saataisiin myös kuljetukseen sujuvuutta.

Jos Sundomin alakoulusta yläasteelle siirtyvä valitseekin yläkoulukseen Vasa Övningsskolanin, evätään tältä oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen. Tämä siitä huolimatta, että koulumatka on reippaasti yli perusopetuslaissa määritetyn viiden kilometrin rajan ja näin oppilaalla pitäisi olla oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Tätä perustellaan sillä, että kyseinen oppilaitos ei ole lähikouluksi osoitettu yläkoulu ja tällöin muutokselle voidaan asettaa ehto, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Tässä vanhemmat joutuvatkin punnitsemaan, että laitetaanko lapsi maantieteellisesti merkittävästi lähempänä sijaitsevaan yläkouluun, jolloin joudutaan luopumaan maksuttomista koulukuljetuksista vai laitetaanko lapsi yhteisöllisyyttä tukien Porvarinkadun kouluun ystävien kanssa. Tilanne on sekä vanhemmille että lapsille ikävä.

Ymmärrän toki oppilasmäärien rajoitukset ynnä muut aluejakoihin vaikuttavat seikat, mutta mielestäni nykyinen epälooginen järjestely kiteyttää hyvin sen, että lähikoulualueen toimivuutta sekä yhteisöllisyyden edellytyksiä on priorisoitava entistä korkeammalle Vaasassa lasten ja nuorten toimijuuden ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Emine Ehrström (vihr.)

kaupunginvaltuutettu

kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen

Vaasa

Kommentoi