Lukijoilta: Kun isä tai äiti ei pysty ottamaan vastuuta omasta lapsestaan

Lapset ovat yhteiskuntamme tärkein voimavara. Lapsuuden pitäisi olla onnellista ja turvallista aikaa ihmisen elämässä.

Jos lapselta viedään oikeus turvalliseen elämään, hänen riskinsä joutua vakaviin ongelmiin aikuiselämässä kasvaa. Turvallinen lapsuus luo vankan perustan koko elämälle.

Joudumme valitettavasti todistamaan paljon pahoinvointia pienimpiemme joukossa. Monen muun lapsuusproblematiikan ohella meidän pitäisi huomioida ne perheet, joissa lapset vakavasti kärsivät vanhempien ongelmista ja kyvyttömyydestä selvitä roolistaan vanhempina.

Isä ja äiti eivät ehkä pysty ottamaan aikuisvastuuta lapsistaan esimerkiksi sairauden, persoonallisuushäiriön (esim. narsismi, psykopatia), omien hyvien esikuvien puutteen, oman traumaattisen lapsuuden tai huumeiden vuoksi.

Kuinka lapsen perustarpeet voidaan tyydyttää, jos isä ja/tai äiti on täysin hukassa roolissaan vanhempana? Miten äiti jaksaisi kantaa vastuuta yksin, kun isä ei ymmärrä mitään hyvästä vanhemmuudesta?

Kuka ottaa vastuun lapsesta, elleivät myöskään läheiset ta ystävät tajua ongelmaa eivätkä kykene auttamaan rakentavasti?

Riittävätkö yhteiskunnan voimavarat ja kompetenssi pelastamaan näitä uhatuimpia lapsia? Mikä on koulun ja päiväkodin rooli? Onko tuomarilla hoitokiistassa kyky arvioida lapsen parasta vai tuleeko hän narsistivanhemman manipuloitavaksi?

Kysymyksiä on paljon.

Tämä olisi tärkeä keskusteluaihe tulevassa eduskuntavaalikampanjassa. Löytyykö ehdokkaita, joilla on selvät visiot siitä, kuinka me yhteisesti yhteiskunnassa auttaisimme lasta, kun vanhemmalta puuttuu kyky ottaa lapsesta vastuu?

Emme voi sulkea silmiämme. Yksittäisen yksilön ja koko yhteiskunnan hinta tulee liian kalliiksi. Tiedän, että asian hyväksi tehdään paljon hyvää työtä, mutta se ei valitettavasti alkuunkaan riitä.

Henkilökohtaisesti olen erittäin huolestunut, melkein epätoivoinen.

Leif Björklund

Vaasa

Kommentoi





  • Pääkirjoitus: Uusi laiva on tärkeä koko Suomen taloudelle