Lukijoilta: Kuka suojelee lasta, kun lastensuojelu ei sitä tee?

Onko lastenkodin tarkoitus olla vaan lasten säilöntäpaikka, joka edesauttaa tulevaan laitoskierteeseen?

Kuka ottaa vastuun, kun lastensuojelulaitoksessa tulkitaan lastensuojelulakia lapselle haitallisella tavalla, eikä lapselle aseteta lasta turvaavia ja suojelevia rajoja?

Olemme toimineet kuuden vuoden ajan sijaisvanhempina hyvin traumatisoituneelle ja käytösongelmaiselle lapselle, jonka varhaislapsuus oli kotioloiltaan erittäin vaikea.

Murrosikä pahensi ongelmakäyttäytymistä, ja lopulta työkalumme ja jaksamisemme loppuivat. Oman turvallisuudenkin vuoksi jouduimme turvautumaan ulkopuoliseen apuun eli tilapäiseen sijoitukseen lastensuojelulaitokseen.

Toivoimme rajojen laittamisen tulevan lapselle vastaan myös lastensuojelulaitoksessa. Toisin kävi, ja lapsi luisui entistä syvemmälle myös hänen terveyttään vaarantavaan ongelmakäyttäytymiseen.

Saimme pettymykseksemme huomata, miten lastensuojelulaitoksessa tulkitaan lastensuojelulakia lapselle haitallisella tavalla. Miten käy nyt tämän traumatisoituneen ja rajattoman, alle 15-vuotiaan nuoren, joka ei pysty ottamaan vastuuta omasta käytöksestään ja jolle eivät kasvatuskeskustelut ole tuottaneet toivottua tulosta aiemminkaan?

Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja häntä pitäisi suojella päihteiltä. Tupakkalaki kieltää tupakkatuotteiden käytön ja hallussapidon alle 18-vuotiailta. Alkoholilaki kieltää alkoholin käytön ja hallussapidon alle 18-vuotiailta, eikä energiajuomia suositella alle 16-vuotiaille.

Kuitenkin lastensuojelulakiin vedoten lastenkodissa tupakkatuotteiden käyttö sallitaan, koska niitä ei saa ottaa lapselta pois. Tunnetun lastensuojelun palveluntuottajan lastenkodissa alle 15-vuotias saa rajoituksetta notkua ostoskeskuksella, joissa hän näitä edellä mainittuja aineita pystyy hankkimaan ilman valvontaa ja käyttämään ilman seuraamuksia.

Lastensuojelulakiin jälleen vedoten lapsen viikkorahoihin ei saa puuttua (ja olla niitä antamatta), vaikka tiedetään nuoren käyttävän viikkorahansa nuuskaan, tupakkaan, energiajuomiin ja alkoholiin. Kauhulla odotamme milloin huumeet tulevat mukaan.

Hämmentävää on myös se, ettei lastensuojelulaitoksessa rajoiteta lapsen yöllistä puhelimen käyttöä mitenkään. Lapsi on riippuvuuksille altis eikä kykene säätelemään puhelimen käyttöään, saati suojelemaan itseään haitallisilta sivustoilta tai pahimmassa tapauksessa jopa hyväksikäytöltä.

Hän tuskin pohtii unen tarpeellisuutta tai miten myöhäinen laitteella oleminen häiritsee hänen untaan. Kuinka moni vanhempi hyväksyy oman lapsensa viettävän aikaa puhelimella vielä kello 04.00 aamuyöllä?

Rajat ovat rakkautta ja luovat lapselle turvaa. Lapsi ja nuori tarvitsee myös lastensuojelulaitoksessa vastuullista aikuisuutta eli vanhemmuutta.

Tekeehän poliisikin humalaisesta lapsesta/nuoresta lastensuojeluilmoituksen, mutta jo lastensuojelulaitoksessa olevan lapsen humalahakuiseen käytökseen ei puututa asettamalla riittäviä rajoja.

Vaikean murrosiän kuohunnoissa kamppailevan lapsen tai traumatisoituneen käytösongelmaisen lapsen vanhemmat / sijaisvanhemmat, jotka hakevat kasvatuksellista apua lastensuojelulaitoksesta, jäävät ilman tukea.

Olisiko jo aika löytyä poliittista tahtoa lastensuojelun ongelmiin? Sosiaalityöntekijöiden valvonta on aivan liian puutteellista. Sosiaalityöntekijät tekevät mielivaltaisia päätöksiä ilman ymmärrystä lapsen traumoista tai traumakäyttäytymisestä.

Jokin aika sitten eduskunnan apulaisoikeusasiamies puuttui lastenkodeissa ilmeneviin liian rajuihin toimenpiteisiin. Voisiko eduskunnan apulaisoikeusasiamies ottaa kantaa nyt myös siihen, että lastensuojelulaitoksesta puuttuvat riittävät toimenpiteet ja seuraamukset, jotka turvaavat ja suojaavat lasta?

Vastuulliset vanhemmat

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi