Lukijoilta: Kaupunki on myös tunnetta

Vaasan kannattaa kuunnella tarkkaan mitä ajatuksia ja toiveita opiskelijoilla on kaupungin kehittämisen kannalta. Kaupunkiin asettuvat opiskelijat ovat arvokas voimavara ainakin kolmessa merkityksessä: He osaavat kertoa ulkopuolisin silmin, miltä kaupunki näyttää ja ennen kaikkea, miltä se tuntuu. He tuovat raikkaita ideoita kaupungin uudistamiseksi ja heillä on myös halua ja valmiuksia toimia ja tehdä asioita, mikäli siihen vain annetaan tilaisuus.

Järjestimme pienen kyselyn kuluvan vuoden syyskuussa yliopistossa aloittaneille hallintotieteiden opiskelijoille. Opiskelijoilta kysyttiin mielikuvia Vaasasta ennen muuttoa, ja miten nämä mielikuvat ovat muuttuneet muuton jälkeen.

Suurin osa opiskelijoista oli ehtinyt asua Vaasassa noin kuukauden ajan eli ensituntemukset kaupungista olivat tuoreita. Vastaajien keski-ikä oli 23 vuotta, naisten osuus 75 % ja kaikki vastaajat tulivat Vaasan ulkopuolelta.

Lähes kaikilla mielikuvat olivat muuttuneet muuton jälkeen positiivisempaan suuntaan.

Ennen muuttoa Vaasa oli ”pieni ja kylmä” ja siellä ”pitää osata puhua ruotsia.” Muuton jälkeen korostuivat kaupungin vahvuudet, kuten meren läheisyys, liikkumisen helppous, sekä kompakti koko. Yhden vastaajan mukaan kaupungista saa jopa ”Kehä III ulkopuoliseksi ihan miellyttävät vibat.”

Kaupungin suuri koko ei ole itseisarvo, mutta ”kaupunki tarvitsee lisää tapahtumia etenkin nuorille ja nuorille aikuisille”, kuten eräs vastaaja kirjoittaa.

Kyselyssä toistuu joukkoliikenteen aiheuttama närästys: ”Alueen sisäiset bussiyhteydet ovat huonot.” Myös petroskoinharmaa sävykartta saa opiskelijoilta pyyhkeitä, sillä ”60- ja 70-luvun rumat kerrostalot keskustassa ovat ankeuttajia.”

Urbaanin kesannon saarekkeet rikkovat yhtenäistä kaupunkitilaa. Keskustan tyhjät liiketilat toimivat varoituksena siitä, mihin kehitys voi pahimmillaan johtaa. Samalla tavalla ”Vaskiluoto herättää ihmetystä”, kuten opiskelijat kynäilivät.

Kaupungin vetovoima kasvaa, kun asukkaiden ja palvelujen määrä ylittää kriittisen massan. Vaikka maailmankaupunkien tarjonnat puuttuvat Suomesta, on tilalla muita vahvuustekijöitä. Hyvinvointivaltion tiiviit ja yhteisölliset kaupungit herättävät tunteita, jotka tukevat onnellisuutta.

Tässä suhteessa vallitsevan kansallisen keskustelun yksiulotteisuus kummastuttaa. Se ei huomioi riittävästi maakuntakeskuksien, seutukaupunkien ja kirkonkylien toisiaan täydentäviä rooleja aluekehittämisessä.

Moni opiskelija yhdistää ajatuksen vireästä kaupungista ihmisten välisiin kohtaamisiin: ”olen kuullut kaupungista hyvää muilta ihmisiltä”, samoin ”Vaasan kansainvälinen ’henki’ on plussaa.”

Kaupungin yhtenä tarkoituksena on synnyttää tunteita, jotka kiinnittävät paikkaan. Tunnemuistot säilyvät läpi elämän ja saattavat johdattaa valitsemaan opiskelukaupungin: ”Vaasa herättää minussa nuoruuden muistoja Wasa-cup reissuista futiksen parissa.”

Kaupungin sympaattisia piirteitä alleviivaa myös millenniaaleille suunnattu humoristinen mainoskampanja Vaasa goes Vaasankatu tai tillimakaronijuhlat torilla. Kaupunki siis näkyy ja tuntuu muutoinkin kuin vain kaupungin kaduilla. Paikkakokemuksia ja elämyksiä pohjustetaan ideoilla ja mielikuvilla jo ennen junan ovesta ulosastumista.

Nuorten ideoiden kuunteleminen päätöksenteossa edellyttää kykyä vastaanottaa reaktiivista, joskus jopa railakastakin kritiikkiä. Useimmat hallintotieteiden opiskelijoista kuitenkin kokee Vaasan positiivisesti: ”En ollut koskaan käynyt Vaasassa. Yllätyin kaupungin urbaanista tunteesta. Kaupunki tuntui elävältä ja nuorekkaalta.”

Tuomas Honkaniemi

tohtorikoulutettava

Ilkka Luoto

yliopistonlehtori

Vaasan yliopisto, aluetiede

Kommentoi