Lukijoilta: Kaupungistuminen ei ole este pientaloille

Kaupungistuminen on globaalinen megatrendi, joka on näkynyt ja tulee näkymään tulevaisuudessa myös Suomessa.

Miten tässä muutoksessa pärjää pientalo, joka kyselyjen perusteella on edelleen suomalaisten tavoittelema asumismuoto?

Maamme kaksijakoisessa kaupungistumisen historiassa ensimmäinen muuttoaalto tapahtui itsenäistymisen jälkeen.

Silloin useat kaupungit kaavoittivat alueita, joille yritykset rakennuttivat työntekijöilleen asuntoja, ja joille jotkut rakensivat itselleenkin.

Seuraavassa kaupungistumisaallossa, joka alkoi sotien jälkeen jatkuen 1960-luvulle, syntyi nykytilanteeseen verrattuna isoja 2 000 neliön omakotitalotontteja, ja samalla syntyi harvaan rakennettuja, yhtenäisiä pientaloalueita kaupunkien keskustojen laitamille.

Omakotitalojen rakentaminen lisääntyi voimakkaasti uudelleen 2000-luvun alussa, mikä lisäsi uudenlaisten citytalojen kysyntää.

Niille tyypillistä oli kerrosten lisääntyminen, koska pienillä kaupunkitonteilla talojen kokoa on helpointa ja halvinta kasvattaa ylöspäin.

Nykyisin alueiden sisällä kasvu suuntautuu nimenomaan kaupunkikeskustoihin ja johtaa tiivistymiseen. Se antaa etuja, joita ihmiset haluavat hyödyntää. Kaikki on lähellä.

Tiivistävä kaupungistuminen on hyvä ympäristönkin kannalta. Yksinkertaistaen voi sanoa, että haja-asutusalueella liikkuminen tuottaa enemmän päästöjä, joiden määrä muuten riippuu energiantuotannosta.

Etelä-Pohjanmaata voi sanoa rasittavan Vaasa–Seinäjoki-alueen kaksinapaisuus, joka samalla kylläkin avaa mahdollisuuksia näiden kaupunkien välisille paikkakunnille.

Ne kilpailevat työssäkäyntialueen sisällä asukkaista ja työpaikoista, missä keinoina toimivat asumisen monimuotoisuus ja yritysystävällisyys.

Tulevaisuudessa pientalotontit voivat olla huomattavasti nykyistä pienempiä, jolloin tonttikustannuksista säästyy jopa puolet.

Kaupunkipientaloille on kysyntää, sillä ne taipuvat moneen, sekä sinkuille, lapsiperheille ja ikääntyville pariskunnille että täydennysrakentamiseen ja sosiaaliseenkin asuntotuotantoon.

Kaupunkipientalojen kasvavan kysynnän ovat valmistajat noteeranneet ja kehittäneet säästeliäämpiä, aiempaa tiukemmin mitoitettuja talomallistoja.

Toimivin ratkaisu pientaloalueilla, joilla on toisiinsa kytketty pienten pihojen ketjuja, voisivat olla 90–120 neliömetrin omakotitalot. Niissä tyyppeinä olisivat sekä kaksi- tai useampikerroksiset rivitalot että yksittäisiä yksilöllisiä yhden asunnon pientaloja, joita rakennetaan riveihin.

Näin alueet voidaan toteuttaa tiheästi ja ottaa samalla huomioon asuntojen yksityisyys ja suojaisa piha sekä ikkunanäkymät, jotka eivät avaudu suoraan asunnosta toiseen.

Tehokas maankäyttö ei todellakaan ole ristiriidassa inhimillisen mittakaavan ja yhteisöllisyyden kanssa.

Niinpä eivät myöskään kaupungistuminen ja haave omakotitalosta ole toisensa poissulkevia asioita.

Rakennusalalla pitkään toiminut diplomi-insinööri

Kommentoi