Lukijoilta: Kassilalle ansaittua arvostusta

Yle saisi huomioida merkkimiehen elämäntyön esittämällä laajasti Matti Kassilan elokuvia poismenon johdosta.

Betoni-jussilla monipuolisuudesta palkittu Kassila hallitsi filmin teon kaikki vaiheet leikkausta myöten. Vain yhtenä esimerkkinä jo klassinen Palmu-sarja. Silloin Suomessa elettiin YYA-ajan syövereissä ja taide tuotti ”sosialistista realismia”. Ajateltiin yleisesti, että vakavuus ja synkkyys on taidetta. Humoristinen filmi ei voi olla taidetta.

Nykyelokuvagurut äänestivät ”Komisario Palmun erehdyksen” Suomen filmihistorian parhaaksi tuotteeksi ja Leo Jokelan laulun hauskimmaksi kohtaukseksi. ”Työmiehen päiväkirjaa” ei enää muistella.

Kassila uudisti elokuvailmaisua kautta linjan. Replikointi luonnollistettiin ja maalta siirryttiin kaupunkioloihin. Hän palkkasi aina parhaita näyttelijöitä pienimpiinkin rooleihin, koska arvosti ammattitaitoa. ”Elokuussa” Pentti Järventie esiintyi pari sekuntia ilman yhtään repliikkiä. Harrastelijat eivät olleet Kassilan juttu.

Mika Waltari ja Kassila olivat hengenheimolaisia. Inhimillisyys ja huumori yhdistivät. Se selittää ”Palmujen” kestosuosion. Hän sai ajatuksen leikitellä dekkariaiheella epätavanomaisesti.

Hahmot karrikoitiin lievästi ja Palmu parodioitiin T. J. Särkän kaltaiseksi kliseistä dekkariknallia myöten. Kuvallinen ja sanallinen huumori sävyttää juonta. Vaatii tarkkuutta katsojalta.

Joka osassa on uutta. Ensimmäinen kuvattiin 1930-luvulle siirrettynä. ”Kaasua” tapahtui nykyajassa, jossa takautumat esitettiin hauskasti mykkäfilmirainoina ja rytmitetyillä valokuvilla. Sen leikkaus toi mieleen Orson Wellesin.

”Tähdissä” kolmikon virkasuhteet muuttuivat Raninin hahmon noustua tärkeileväksi kukkopoikapäälliköksi. Siinä irvailtiin ”vänrikki Nappula”-ilmiölle terävimmillään. Monille tuttua.

Filmi valmistui noottikriisivuonna 1962. Siinä vilahtaa ohjaajan hauska kuvallinen kannanotto Kekkosen idän suhteisiin.

”Vodkaa” valmistui 1969. Siinä ohjaaja kehittää ideaa edelleen. Palmu on eläkeläinen, Ranin muuttunut tylsän byrokraattiseksi poliisipäälliköksi ja Jokela ravintoloitsijaksi. Miljöönä on silloin nouseva tv-maailma tuttuine kasvoineen pääjohtaja Eino S. Repoa ja pääministeri Koivistoa myöten. Juonessa parodioidaan Suomen idän suhteita ja agenttifilmejä.

Värifilmissä huomiota herätti Suomessa poikkeuksellisen liikkuva kameran käyttö. Elokuvayleisö ei aivan pysynyt näin pitkän hypyn perässä. Verrattuna muihin sitä vierastettiin.

Kassila kutsui Waltarin ”Kaasun”ensi-iltaan. Kirjailija sanoi olevansa masentunut. Kirjoitus ei enää sujunut. Kassila kuuli hänen naurahtelevan vieressään aitiossa.

Poistuttaessa Mika sanoi :”Tämä oli mukava. Kiitosh. Minä olen virkishtynyt.”

Kiitos samoin. Molemmille.

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi