Lukijoilta: Kansanrintamalla kolmikantaan

Kansanrintamahallitus näyttää nyt todennäköiseltä; kokoomus pelasi ahneuksissaan itsensä ulos, kuten sotessakin kävi.

Kansanrintama merkitsee yhteiskunnan ja työmarkkinakentän rauhoittamista; paluuta sopimusyhteiskuntaan ja kolmikantaan.

Kansalaisten eriarvoistaminen kääntyy yhdenvertaistamiseen.

Se merkitsee myös keskustan luisun pysähtymistä ja kannatuksen hiljalleen elpymistä, alkiolaista linjaa.

Se merkitsee lähes 200 000 entisen talonpojan ja -tyttären paluuta duunarien töistä, pajoista ja kaupan kassoilta kotiin, eli kannattamaan keskustaa. Puolueen hylkääminen johtui Sipilän hallituksen työntekijävastaisesta politiikasta.

Arvioin tällä palstalla 26.3., että punamullan rasite keskustassa on puheenjohtaja Sipilä. Muuten puolueessa on ollut vahva perinteisen konsensus-punamullan kannatus. Punamullalla maa myös nostettiin sodista jaloilleen. Punamulta-kansanrinta (SDP, kepu, vihreät, vasemmistoliitto, RKP) on nytkin hyvin mahdollinen, ellei kepu pudota hanskojaan.

Sinipunan rasitteena on kokoomuksen kova leikkaus- ja yksityistämispolitiikka; vanhustenhoidon karmeat kokemukset puhuvat puolestaan. Sinipunan tasapainoksi tarvittaisiin vihreät/vasemmistoliitto ja RKP. Sinipuna on mahdollinen, jos kokoomus pehmentää linjaansa.

Puna-ps apupuolueilla olisi numerollisesti mahdollinen, mutta kaatunee niihin ”arvopohjiin”, mitä ovatkaan. Ne pitäisi joka tapauksessa selvittää perin pohjin. Yli puolen miljoonan äänestäjän tahtoa ei noin vain voida mitätöidä.

Maa tarvitsee inhimillisen hallitusohjelman ja konsensus-hallituksen. Heikompiosaisia on kuritettu jo kohtuuttomasti.” (Iltalehti, Pohjalainen, Ilkka 18.4./24.4.).

Eipä tuohon ole paljon lisäämistä: keskustan kenttä käveli puheenjohtaja Sipilän yli, ja puolue on valmis hallitusvastuuseen, vaalien rökäletappiosta huolimatta. Alkiolaisuus tekee paluuta.

Hallitusohjelma vaatii kuitenkin erityisesti vihreitten ja keskustan esittämien ympäristökysymys-ehtojen viilaamista. Mitään ylitsepääsemättömiä kynnyksiä ei silti näyttäisi olevan.

Inhimilliselle hallituspolitiikalle ja konsensus-hallitukselle on nyt hyvät mahdollisuudet.

Heikki Santala

järjestöneuvos

Kauniainen

Kommentoi