Lukijoilta: Kansankirkkomme kaipaa keskustelua ja todellista avoimuutta

Lähdin viime vuoden seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi, koska halusin paitsi vaikuttaa, osallistua kirkolliseen päätöksentekoon ja myös tuoda oman ja ryhmämme käsityksiä seurakuntaelämän kehittämisestä paremmin esille.

Olen aina tukenut kansankirkkomme ihannetta, koska se on keskeinen osa myös suomalaista kansankulttuuria lähtemättömänä osana. Uskallan edelleen tässä muuttuvassa maailmassa liputtaa perinteisten arvojen eli koti, uskonto ja isänmaa puolesta myös seurakunnallisissa luottamustoimissa. Ne ovat yhä tänään ja ne ovat olleet itsenäisyytemme aamunkoitosta alkaen maamme siunauksena ja hyvinvointimme perustana.

Perussuomalaisten arvopohja rakentuu kristillis-sosiaaliselle ajattelulle. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnioitamme ihmisen henkilökohtaista vakaumusta ja näemme kristillisen lähimmäisenrakkauden, ihmisen ja luonnon tasapainon sekä kaiken elämän kunnioittamisen tärkeimpinä ohjenuorina.

Olen aina pitänyt myös kirkkomme seurakuntaelämässä Raamattua toimintamme jonkinmoisena perustana. Valitettavasti tämä näkemys osoittautui jo ensimmäisissä Vaasan seurakunnan luottamuskokouksissa kuplaksi. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että Raamatun arvot on heitetty kaiken maailman suvaitsevaisuuksien alttareille ja tuntui, että käsitys ”ei noita Raamatun tekstejä nyt ihan niin kirjaimellisesti tarvitse ottaa” piti täysin paikkansa niin luottamushenkilöiden kuin kirkon työntekijöidenkin piirissä.

Sitten saapui kesä, kärpäset ja sateenkaariväen Pride-viikko. Jo se, kuinka tätä valitettavaa tapahtumaa jopa pimitettiin kaikessa laajuudessa osalta kirkon luottamusmiehiltä, antoi kirkon toiminnasta sen käsityksen, että päätöksiä tekee vain pieni sisäpiiri.

Avoimuus on tästä toiminnasta kaukana.

Puhetta oli vain yhdestä messusta, mutta tosiasiallisesti kirkko avasi ovensa sateenkaarikansan käyttöön koko viikoksi. Miksi tästäkin piti vaieta?

Olin itse seuraamassa Vaasan kirkossa tätä tapahtumaa, johon myös kirkkoherra puolisoineen otti osaa. Pyhä risti ja pyhä kirkko oli peitetty pridekansan sateenkaaritunnuksin.

Seuraavaksi tietysti nostetaan esille vihapuhe, suvaitsemattomuus ja jopa rasismi. Ei kyse ole siitä. Kirkko järjestää pitkin vuotta joka viikko useita tilaisuuksia, jotka ovat avoimia ihan kaikille, myös sateenkaariväelle. Ei kirkon mielestäni tarvitse osoittaa kantaansa järjestämällä heille varta vasten omaa messuaan. Se on mielestäni kirkon heikkoutta. Sanonta, että joka antaa pirulle pikkulillin, niin se vie koko käden, pitää tässäkin tapauksessa hyvin paikkansa.

Vaasassa ei kirkon toiminta osoita avoimuutta. Pieni sisäpiiri päättää näennäisdemokraattisesti koko toiminnasta ja sitä leimaa negatiivinen ilmapiiri.

Lähetin muuten suomalaisen seurakunnan johdolle kahdesti kirjallisen kysymyksen, mitä se aikoo tehdä kirkon ulkopuolella toimiville ”kerjäläisille”, jotka ovat olleet häiriöksi mm. hautajais- ja hääväelle. Vastausta en tähän päivään mennessä ole saanut.

Osoitin saman viestin sitten Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulille kysyen vielä, että onko yleinen käytäntö, ettei kirkkovaltuutetun viesteihin vastata.

Lakimiesasessori vastasi, että lähtökohtaisesti voidaan pitää asianmukaisena, että seurakunnan viranhaltijat vastaavat heille lähetettyihin posteihin, on lähettäjä sitten kirkkovaltuutettu, seurakuntalainen tai muu taho.

Vastausta edelleen odotellessa!

Risto Helin (ps.)

kirkkovaltuutettu

Vaasa

Kommentoi