Lukijoilta: Kadotettu suhteellisuuden taju

Suomi, Euroopan puhtain maa, Euroopan suurin hiilinielu ja olemme sortuneen taas yhteen globaaliin ansaan, johon meidät talutetaan kuin lampaat teuraalle. Puheet metsien hakkuista, hiilinieluista ja kieli vyön alla odotetuista Luken lukemista on saanut kaikkien huulille ilmastomuutoksen ja siitä tulevat seuraukset.

Jokaisella puolueella on oma ilmastopoliittinen julkilausuma ja jokaisella puolueella se on yhtä utopistinen. Suomea ajatellen, yhdentekevä keskustelu vaalien alla, joka on mukana vain, ettei oikeasti tärkeistä ja kipeistä asioista puhuttaisi.

Olemme tekemässä päätöksiä, joilla kurjistetaan tilannetta suomalaisten mahdollisuudesta kampittaa tuleva taantuma ja ihan omilla maailmaa syleilevillä huuhaalla. Olemme nähneet kuinka ruotsalainen tyttönen lintsaa koulusta ja saa käsittämätöntä huomiota omilla lapsellisilla lausunnoillaan.

Pahinta tietenkin on, että suurin osa eurooppalaisista päättäjistä on innoissaan asiasta ja antavat sellaisen kuvan, että ainoa järkeä puhuva pää olisikin tuo tyttö. Ottaisivat häneltä ensin pois halpatyövoimalla tuotetun puhelimen ja käskisivät kävellä Euroopan foorumeille, niin olisivat ensimmäiset oikeat askeleet otettuina maailman pelastamisen puolesta. Sitten olivat nuo eduskuntatalon pylväisiin kiivenneet palkkaa nauttivat ulkomaalaiset tilaustyöläiset.

Suomessa lainsäädäntö ohjaa eri aloilla päästöjen syntymistä ja energian säästöä. Jos säästöä ei synny, niin ainakin silloin siitä maksujen muodossa sanktioidaan.

On valitettavaa, että kaikki ilmastoon liittyvät toimenpiteet, joko kurjistavat mahdollisuuksien rajoittamisella tai sitten kustannusten nousulla. Oikeaa ilmastopolitiikkaa olisi kannustava, vapaaehtoisen toiminnan tukeminen.

Verojen korottaminen, jonkin laiteen hankkiminen tai yksityisen ihmisen investointipakko ilmastosyistä, ei ole oikea tapa tehdä suomessa ilmastopolitiikkaa, koska meidän tekemisemme ovat vain kosmetiikkaa koko maapalloa ajatellen.

Lainsäädäntö määrittelee rakennusten energiatehokkuuden, ajoneuvojen päästönormit, energiatuotannon tukemisesta, polttoaineiden verotuskohtelusta ja monesta muusta arkipäiväisestä asiasta, joka vaikuttaa veronmaksajan käytettävään taloudelliseen pottiin. Valitettavasti mikään näistä toimista ei ole sellainen, joka palkitsisi kuluttajan ilmastoystävällisen päätöksen.

Rakennusten energiatehokkuuden nostaminen on nostanut investoinnin hintaa niin paljon, että lainarahalla tehtynä sen takaisin maksuaika ja säästö on +-0 Esimerkkinä vaikka suora sähkö, jossa siirtomaksun osuus käytetystä lämmitysenergiasta on 70% joten investoinnilla vaikutetaan lopulta vain noin 30–200 euron summaan kuukausittain riippuen vuodenajasta. Jos energiatehokkuus on noussut muutaman prosentin, voi jokainen miettiä investoinnin mielekkyyttä.

Sama juttu on, jos valitsee vaikka maalämmön. Investointina niin kallis, että energiatehokkaassa talossa kustannusten takaisinmaksuaika on jotain käsittämätöntä.

Tilanne on sama ajoneuvojen kanssa, investointi vähäpäästöiseen ei ole investointi itselle vaan ajatukselle. Pahinta ovat tietenkin markkinoidut sähköautot, joita ladataan hiilivoimalasta tulleella sähköllä. Molemmissa tapauksissa investoinnin hyöty on myyjällä ja verottajalla.

Maksajan osuus kaikessa ilmastoon liittyvässä on perinteinen.

Tero Jaskari

Vaasa

Kommentoi