Lukijoilta: Jussi Halla-ahon voiton salaisuus fennougristi-filosofin näkökulmasta

Kielisukulaistemme, unkarilaisten ehkä merkittävimmän filosofin, Sándor Karácsonyn mukaan meidän ajattelutapamme on objektiivinen, primitiivinen ja rinnasteinen.

Tästä kolmikosta käsitys ”rinnasteinen” tarkoittaa sitä, että katsomme maailman ilmiöitä kahden toisiaan täydentävänä puoliskona, niiden yhteenkuuluvuutena, esimerkiksi ”maa-ilma”, ”maa” maailman käsin kosketeltava ja ”ilma” käsin ei kosketeltava puolisko, tai ”silmänä-korvana” eli Unkarin kielen ”testvér” ’sisarus’ eli ”test” ’keho’/’ruumis’ ja ”vér” ’veri’. Kalevalan kaikki säeparit/riviparit ovat juuri tällaisia toisiaan täydentäviä ajatuspuoliskoja. (Lisää esimerkkejä virolaisen filosofin Jan Kaplsinskin työstä Jos Heideggger olisi ollut mordvalainen.)

Sama ajattelutapa ilmenee sanaperheen ’puoli’ merkityksistä. Me ihmiset olemme toistemme tasapuolisia puoliskoja, avioliitossa ”puolisoja”, riidassa ”osapuolia”, sodassa ”hyökkääviä” ja ”puolustautuvia puolia”.

Jos joku tutkija tutkisi vaalitenttien osapuolten käytöstä, Jussi Halla-aho oli yleensä pakotettu puolustautuvaksi osapuoleksi. Se oli ”virhe” Halla-ahon vastapuolilta, sillä suomalainen tuntee sympatiaa henkilöä kohtaan, johon ei suhtauduta tasapuolisena osapuolena. Syyt ovat sekä ajattelutavasta että historian kokemuksesta johtuvia.

Suomalainen ei kestä alistavaa ”osapuolta”. Suomalainen tuntee syvää antipatiaa esimerkiksi virkavaltaa väärinkäyttävää virkamiestä kohtaan. Hyvänä esimerkkinä tähän on myös Väinö Linnan Tuntematon, jossa ei kestetä Saksassa koulutettujen upseerien toimintatapoja.

Karácsonyn käsite ”primitiivinen” ei ole ajateltava negatiivisena käsityksenä. Kysymys on siitä, että suomensukuisia kieliä puhuvat eivät pyri luomaan, eivät tavoittele abstraktisia käsitteitä, sillä se aukottomasti ei koskaan voi onnistua (Jan Kaplinski).

Suomensukuisia kieliä puhuvat ihmiset katsovat ilmiöitä toisiinsa rinnastettuna sellaisinaan ja abstrahoimatta niitä. Vertaa edellä mainittu sana ”maailma” ja saksan kielen abstraktikäsite ”die Welt”. Halla-aho kertoi vaalitenteissä asioista sellaisinaan käyttämättä abstrahoivia leimauksia tai ilmaisuja, kuten esimerkiksi ”rasisti”.

Filosofimme käsite ”objektiivinen” tarkoittaa, että me emme näytä tunteitamme. Väitellessämme emme tuo esiin tunteitamme, emme kiihdy, sillä olemme ”osapuolia” ja tiedämme, että abstraktinen totuus ei ole saavutettavissa, asialla on kaksi puolta. Olemme toistemme puoliskoja.

Elokuvakulttuurimme osalta loistavina esimerkkeinä ovat tähän Pekka Kostiaisen sävellykset (esim. Pakkasen luku) tai Aki Kaurismäen (esim. Tulitikkutehtaan tyttö) ja Tapio Piiraisen elokuvat (esim. Raid), joissa roolihahmot eivät missään olosuhteissa kiihdy.

Halla-ahon vastustajat ”erehtyivät” hyökkäämään ja kiihtymään/tunteilemaan. Halla-aho pysyi viileän objektiivisena, kuten Raidin elokuvahahmot. Sellaisessa maailmassa suomalainen tuntee olevansa kotonaan.

Halla-aho oli siis perussuomalainen.

György Kadar

fennougristi, fil. tri

Vaasa

Kommentoi