Lukijoilta: Juoppoleffojen kotimaa

Otsikollani haastan lukijoita miettimään, miksi juuri Suomi-elokuvissa erityisesti kuvataan päihtymystä, juoppohulluutta ja viinaan kuolleita oikein elämäkertoina.

Leimaamatta koko nimillä todennan tässä jonkinlaisina tyyppiesimerkkeinä etenkin eri taiteen aloilta seuraavat: E.L., T.R., I.G., K.T... Muitakin tunnettuja artisteja tiedetään menehtyneen eri riippuvuuksien uhreina ennenaikaiseen kuolemaan. Surullista mutta vakavaa kerrottavaa meistä havumetsäkansan kuuluisuuksista piisaa.

Onko varhaisiin humalakuolemiin syynä urahuipun sammuminen masennuksineen tai jokin taiteilijaelämän tuoma terveysrasite?

Syitä jopa äkkikuolemiin on toki monia, kuten liikenneonnettomuus öisellä tiellä, millaisen kohtasi mm. S.B:ia. Ns. omankäden kautta kuolemia on osoitettavissa mutta elämäntapakriisit alkoholisoitumisineen lienevät useimman varhaisiässä menehtyneen taiteilijapersoonan kohdalla.

Kirjallisuudessamme on yksinäisen, köyhän ja kehnon asuntonsa vankina menehtyneitä runoilijoita, ylinopeuden tai yöllisen pimeän ja tienliukkauden sekä työstressinsä rasittamana autonrattiinsa nukahtamisen uhreina menehtyneitä.

Suomalaisen miesartistin ennenaikaista kuolemaa selittänee uran hiipuminen ja sen tuoma aliarvostus yhdessä itseltään paljon vaatineen luonteensa kanssa.

Paineet menestyä, olla julkkis mediakeskiössä ovat kuluttaneet hermot äärirajoille, mikä selvästi lisää myös kuolemanriskiä, kuten K.B:n tai M.N:n viime vaiheista tiedetään...

Runoilija Eino Leino runoilee Lapin kesä -runossa kuin ennakoiden omaa elämänuraansa: ”Miksi miestä täällä kaatuu,/...miest’ aatteen, tunteen miestä,/ kaikki maatuu tai kesken toimiansa katkeaa?”

E.L. pohtii myös vuodenaikoja, pohjoisen Suomemme pitkää pimeää talvea, Lapin suviöiden ja päivän lyhyyttä ja koettaa etsiä toivoa luonnon kulusta, verraten vaellustaan kansallislintumme joutsenen lyhyeen käyntiin kauniissa maassamme.

Runoilijoistamme sama mielenlaatu oli myös A. Kivellä runossaan Ikävyys. Sen säkeissä näkyy runoilijan syvä väsymys ja yksinäisyys, kaipuu rauhaan - ”kaukana kavala mailma”, kuten Kivi kirjoittaakin runossaan Oravan laulu.

Elämän tragiikkaa on myös monen taiteilijan kohdalla aikalaistensa nuiva, jopa rankka aliarviointi, kuten Kivelle kävi yliopisto-opettajaprofessorinsa A. Ahlqvistin taholta. Suomalainen mies on herkkätuntoinen sisimmässään ja samalla vaativa ja helposti masentuva ja kuoreensa käpertyvä. Hetkessä eläväkö? Sitäkin kai.

J. Pesonen

Alajärvi

Kommentoi