Lukijoilta: Ikääntyminen huomioitava aluesuunnittelussakin

Suomen väestön ikääntyminen etenee vakaata tahtia. Vahvana näkyvät keskimääräisen eliniän piteneminen, syntyvyyden pienentyminen ja suurten ikäluokkien tuleminen vanhuusikään.

Suuret ikäluokat ovat lähivuosina ns. kolmannen iän vaiheessa, jolloin ihmisellä on suhteellisen hyvä fyysinen kunto. Neljäntenä ikänä pidetään varsinaista fyysistä vanhuutta.

Vaikka lähes 90 prosenttia yli 75-vuotiaista suomalaisista asuu omassa yksityisasunnossa ja yli 80-vuotiaistakin kaksi kolmasosaa, Suomi on muihin pohjoismaihin verrattuna laitosvaltainen maa.

Kolmannessa iässä on paljon suomalaisia, joilla on suhteellisen paljon varallisuutta ja aikaa. Mahdollisuus kuluttaa ja toteuttaa itseään lisääntyy ja yksilöllisten ratkaisujen kysyntä kasvaa.

Miten tämä on näkynyt ja näkyy muuten tulevaisuudessa asuntojen suunnittelussa, kun kotona asumisen paremmuuden korostaminen on globaali ilmiö, ei vain suomalaisten.

Selvää on, että kysyntä esteettömille asunnoille, jotka mahdollistavat kotona asumisen vielä fyysisen vanhuuden koittamisen jälkeen, kasvaa. Iän karttuessa kotona selviämisen kriteereiksi tulevat esteettömyys, turvallisuus, kotiavun ja -hoidon saanti sekä kotona selviämistä edesauttava uusi tekniikka.

Osa senioreista pystyy vanhetessaankin asumaan kotona, osa taas muuttaa seniori- tai palveluasuntoihin. Niiden asunnot ja myös asuinympäristö on suunniteltu esteettömiksi. Ne sijaitsevat erilaisten yleisten palveluiden ja toimintakeskusten lähistöllä.

Kuitenkin osa hakeutuu esteettömille pientaloalueillekin. Tyyppitalo, joka soveltuu asukkaille vielä eläkeiässäkin, on kooltaan muunneltava, tarkemmin sanottuna “supistuva”.

Jotta kotona asuminen olisi mahdollista mahdollisimman pitkään, ikääntyvien on pystyttävä toimimaan varsin itsenäisesti, ja he tarvitsevat joustavampia asuntoja ja turvallista, esteetöntä lähiympäristöä.

Olennaista on, että kehitetäänkö ikääntyneiden asumisratkaisuja vain ”hoivaratkaisuina”. Toinen mahdollisuus on, että uusissa asumisratkaisuissa otetaan huomioon se, että vanhatkin ihmiset ovat heterogeeninen ryhmä ihmisiä, joilla on terveydentilasta riippumatta omat toiveensa, tarpeensa ja elämäntyylinsä.

Hakeutumista uusiin asumismuotoihin lisäävät asuntojen turvattomuus ja yksinäisyys.

Ikääntyminen ja yksin eläminen lisäävät toiveita yhteisöllisempään asumiseen. Se ja tarve vahvistaa asuinalueidenkin yhteisöllisyyttä ovat toistuva teema ikääntyneiden asumisesta puhuttaessa.

Tähän haasteeseen monet senioriyhdistykset ovat vastanneet ja olleet aktiivisia asuinalueidensa kehittämisessä.

Ikääntyneille suunnattuihin taloihin on rakennettu yhteisiä kerho-, keittiö- ja saunatiloja. Tulevaisuudessa voi arvella yhä useamman heistä muuttavan kimppa-asuntoihin, joihin he ostavat hoivapalveluja.

Pitkään rakennusalalla toiminut diplomi-insinööri ja kesäteuvalainen

Kommentoi