Lukijoilta: Hyvää mielenterveysviikkoa!

Vietämme tänä vuonna Suomen neljättäkymmenettä viidettä mielenterveysviikkoa.

Vuosi sitten puhuin Vaasan mielenterveysviikon päätapahtumassa mielenterveyden ongelmiin sekä sairauksiin liittyvästä häpeästä, leimautumisen pelosta sekä ennen kaikkea stigman ja häpeän murtamisesta mielenterveyden ongelmia sekä sairauksia kohtaan.

Kuluneen vuoden aikana on ollut nähtävissä positiivisia merkkejä mielenterveystyön merkityksen sekä kehityksen esille nostamisessa. Näistä esimerkkeinä mainittakoon terapiatakuu kansalaisaloitteen eteneminen eduskuntaan sekä kirjaukset hallitusohjelmaan mielenterveysstrategian luonnista.

Yhteiskunta, jossa menestymisestä on luotu lähes uskonto, kaipaa muutosta. On aika siirtyä sanoista tekoihin.

Vuoden 2019 mielenterveysviikon teemana on ”diagnoosina ihminen – sairauksista huolimatta”.

Arviolta noin joka viides suomalainen kokee mielenterveyden häiriöitä kuluneen vuoden aikana (Mieli Ry.)

Mielenterveysviikon teema haluaa nostaa esille ihmisen merkityksen sekä olemassaolon sairaudesta huolimatta. Jokainen mielenterveyden häiriöitä kokenut ymmärtää teeman merkityksen sekä tärkeyden henkilökohtaisesti.

Vaikeudet, jotka liittyvät itsensä näkemiseen sekä kokemiseen sairauden akuutissa vaiheessa. Ihminen ei kuitenkaan ole yhtä, kuin diagnoosinsa.

Sairastuminen on lähes aina jonkin asteinen kriisi, mutta myös mahdollisuus ihmisenä kasvamiseen.

Hyvin usein olemme ”miksi juuri minä?” -kysymyksen äärellä. Kriisitilanteiden syyt ovat kuitenkin monisyisiä, keskenään toisiinsa vuorovaikutuksessa olleita asioita. Näin ollen vastaustenkaan löytäminen ei ole aina yksinkertaista, saati sitten kivutonta.

Psykiatriassa diagnoosin määrittäminen tapahtuu lääkärin ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa, jonka lähtökohtana on kuulluksi sekä kohdatuksi tuleminen.

Hyvän hoidon näkökulmasta diagnooseja siis tarvitaan tietyssä määrin hoidon suunnitteluun sekä järjestämiseen esimerkiksi erikoissairaanhoidossa.

Varhainen puuttuminen sekä hoito eivät kuitenkaan aina perustu asetettuun diagnoosiin vaan asiakkaan esille tuomiin ongelmiin, haittoihin tai oireisiin. Järjestelmälähtöisyyden rinnalla tulee aina kulkea asiakaslähtöinen, ihmisen tarpeet huomioiva lähestymistapa. Diagnoosilla itsellään saattaa siis olla hyvinkin erilainen merkitys asiakkaasta, työntekijästä tai järjestelmästä käsin katsottuna. Loppujen lopuksi, muistutamme tarpeinemme toinen toisiamme enemmän, kuin uskommekaan.

Psykiatrinen hoitotyö on aina moniammatillista yhteistyötä. Mielenterveystyötä tehdään Suomessa hyvin laaja-alaisesti ja porrastetusti muun muassa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollossa, kasvatus- sekä sivistystoimessa, yhdistyksissä, järjestöissä sekä erikoissairaanhoidossa. Se on ja sen kuuluukin olla monikanavaista, eritoten varhaisessa vaiheessa tavoitettavaa matalan kynnyksen toimintaa, jonka edellytyksenä ei ole diagnoosi tai lähete. Toivon, että mielenterveystyö nähtäisiin yhteiskuntamme yhteisenä voimavarana, tulevaisuuden mahdollistajana. Meillä, mielenterveys- ja riippuvuuskeskus Horisontissa asiakaslähtöinen kohtaaminen konkretisoituu toimintafilosofiaan olla ”ihmisenä ihmiselle”. Hyvä hoito kuuluu jokaiselle.

Vaasan mielenterveysviikon päätapahtumaa vietetään pääkirjaston Draamasalissa 20.11. kello 14–18.

Jaana Kurki

mielenterveys- ja riippuvuuskeskus Horisontti

Vaasa

Kommentoi