Lukijoilta: Historiaa ajasta ja allakasta

Olemme astuneet uudelle vuosikymmenelle. Tuli mieleeni, kuinkahan moni muistaa, mitä tapahtui allakalle 1973. Olen todella monelta aikoinaan kysynyt, oletko huomannut jotain erikoista viikonpäivien järjestyksessä? Ei yksikään.

Tietysti kerroin, että sunnuntai oli muutettu viikon seitsemänneksi päiväksi. Väärennöksen huomaa siitä, että keskiviikko ei ole enää nimensä mukaisesti keskellä viikkoa. Tämä muutos perustuu kansainväliseen standardisoimisjärjestön ISO:n suositukseen.

Ensimmäisen sunnuntailain antoi kuitenkin keisari Konstantinus vuonna 321. Hän pyrki lisäämään valtakuntansa yhtenäisyyttä yhdistämällä kristinuskon ja aurinkoa palvovan pakanuuden.

Viikon ensimmäinen eli sunnuntai on ollut vuosituhansia auringonpäivä, jolloin pakanat palvoivat auringon jumalaa Mitraa. Edelleen monen maan kielessä sunnuntai on auringon päivä.

Noin vuonna 364 päätettiin Laodekian kirkolliskokouksessa sunnuntaista: Älköön kristityt seuratko juutalaisia olemalla laiskoja lauantaina, vaan tehkööt työtä sinä päivänä.

Myöhemmin keskiajalla katolisen kirkon saadessa täyden hallintavallan, se kiristi sunnuntailakia entisestään niin, että kaikkien oli lakia noudatettava. Se piti sitä valtansa merkkinä ja lisäksi se poisti käskyn kuvien kumartamisesta ja jakoi viimeisen käskyn kahtia, jotta kymmenluku säilyisi. Raamatussa kielletään ankarasti tekemästä muutoksia lakiin. Enemmin taivas ja maa katoavat, kuin laista katoaa pieninkään kirjain tai piirto.

Jotkut tietysti ajattelevat, mitä väliä sillä on, minkä päivän pyhittää. Kyllä sillä on. Kysymys on Jumalan lain rikkomisesta. Ainut käsky kymmenestä, missä Jumala käyttää sanaa muista, on sapatin pyhittämisestä, eli lauantai. Se on luomisen muistomerkki. Parempaa uutta vuotta toivotellen.

Aarre Kotamäki

Vaasa

Kommentoi