Lukijoilta: He tietävät tarkasti mitä tekevät

Minua on aina häirinnyt ja ärsyttänyt Jeesuksen sanomaksi kirjoitettu lause: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” Hän sanoo tämän sen jälkeen, kun legioonalaisryhmä on tyypillisen ihmisrottalauman tavoin nautiskellut rääkkäämällä häntä, syytöntä, yksinäistä miestä, ilman sääliä riisumalla hänet, pilkkaamalla, sylkemällä, ruoskimalla, hakkaamalla ja koristelemalla hänet piikikkäällä orjantappurakruunulla ja alkaessa naulita häntä itse kantamaansa ristiin.

Tämä lause esiintyy vain Luukkaan evankeliumissa. Muut kolme eivät siitä kerro. Edes Johannes ei sitä viimeisenä ole ottanut lähteekseen. Itse Raamatun sivulla on alaviite, joka toteaa, että tuo lause on tähän asti (Luukkaaseen) puuttunut kaikista tärkeistä käsikirjoituksista. Mistä hän sen repäisi? Mitä hän tarkoittaa? Lausehan on täysin mieletön.

Raamatussa on monia yhden ainoan ihmisen ”tietämiä” havaintoja, kuten Betlehemin tähti. Ideana lienee, etteivät rääkkääjät tiedä millaista suuruutta kiusaavat, mutta kenen hyvänsä piinaaminen on yhtä paha asia.

Tänä päivänä kiusaamisongelma on huomattava ilmiö kaikkialla. Se saa aivan mielettömiä muotoja, kuten tiedetään. Tosiasia on, että kiusaaja tietää tarkasti, mitä tekee ja nauttii puuhastaan niin kauan, kuin saa itse olla turvassa. Hän pyrkii manipuloimaan itselleen hengenheimolaisia, joita helposti syntyykin, koska suuressa osassa populaatiota tämä ilmiö on piilevänä. Historiassa on paljon esimerkkejä väkijoukon muuttumisesta silmittömän tunneperäisesti säälimättömäksi villipedoksi.

Kiusaamisen seurauksina ovat usein tuhotut elämät, sairaudet jopa itsemurhat. Kiusaaja ei ansaitse mitään sääliä, armoa, ymmärrystä tai anteeksiantoa ja ikuista elämää. Hän itse pelkää vain vastaiskua. Siksi hän käykin heikompiensa kimppuun näin tuntien kuviteltua ylemmyyttä. Jos yhteisö suhtautuisi inhoten yksimielisyydellä hänen touhuihinsa, se loppuisi nopeasti. Näin ei tapahdu.

Eräs kiusattu olikin kohteliaaksi kasvatettu, jolle tuli sietoraja vastaan. Hän haastoi rähisijäsakin pomon ja heitti oikean suoran raivokkaana kuin tykin sinkoaman kranaatin. Muut pötkivät pakoon ja siitä lähtien hiirimäisesti kumarsivat häntä. Itsepuolustus on elämän peruslaki. Ruumis ei kiittele, jos oikeus myöhemmin tuomitsee kiusaajan.

Kiusaaja ansaitsee säälittä samalla mitalla julkisen nöyryytyksen. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa. Miten olisi juhannusjuhlien vuosittaiseksi juhlariitiksi ohjelmanumero, jossa heidät yhteisön tuomiolla tervataan ja höyhennetään. Sen jälkeen kahlitaan yöttömäksi yöksi jalkapuuhun, jossa kisaillaan heittelemällä heitä kananmunilla. Kiusaaminen loppuisi satavarmasti.

Hemingwayn klassikossa ”Kenelle kellot soivat” päähenkilö Robert Jordan sanoo filmillä elämänsä loppurepliikin ollessaan kaatumassa. Se on niin hölmö, että naurahdin varmana siitä, ettei tuo voinut tulla ”Papan” kynästä. Tarkistin asian kirjasta. Ei tullut. Se oli täysin henkilön persoonan vastaista. Tämä Jeesuksen repliikki herättää myös mielekkyyspohdintoja.

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi