Lukijoilta: Hallituslukko aukesi: kansanrintama SDP, kepu, vihreät, vasemmistoliitto, RKP mahdollinen

Puheenjohtaja Juha Sipilän väistyminen keskustan johdosta avasi puoleen ideologisen punamulta-lukon. Puolueen paluu kansanvaltaisille alkiolaisille juurilleen on nyt mahdollinen. Kansalaisia eriarvoistava puolueen oikeistopolitiikka iski omiin kannattajiin.

Kepun tapa niellä sisäiset poliittiset linjariitansa, ”pulinat pois”, kävi kalliiksi. Kannatus 2015 vaalien 21,1 %:sta romahti 2019 13,8 %:iin. Vastaavasti äänimäärä romahti noin 31 %: 626218:sta 423 920:een, eli 202 298 ”kepulaista” hylkäsi puolueen. Se on paljon

Hallitusspekulaatiot käyvät kiivaina; perussuomalaisia ollaan jo etukäteen liputtamassa oppositioon, puolueiden niin sanottuihin arvopohjiin vedoten.

Tämä on demokraattisen kansanvaltaisuuden kannalta vähintäänkin arveluttavaa. Sillä väheksytään ja mitätöidään 538 805 kansalaisen perussuomalaisille antama luottamus hoitaa edustajinaan maan asioita, myös hallituksessa, siten kuin ovat vaaliohjelmissaan kertoneet.

Kunkin puolueen ”hallituskelpoisuus” määräytyy perustuslain mukaan puolueiden eduskuntaryhmien välisissä neuvottelussa syntyneeseen, eduskunnan hyväksymään hallitusohjelmaan sitoutumisen perusteella. Ei ketään etukäteen pois sulkien.

Harjoitettu kova oikeistolainen hallituspolitiikka sai kansan tuomion.

Kepun romahduksen lisäksi hallitus-siniset hävisivät eduskunnasta kokonaan. Ei edes yhtään istuvasta neljästä ministeristä valittu uudestaan! Kansa ei hyväksy loikkareita.

Kun vaalitulos edellyttää hallituspolitiikan muutosta, niin se tarkoittaa myös muutoksia hallituksen kokoonpanoon. Sitähän vaalit yleensäkin merkitsevät; mutta tällä kerralla erityisesti.

Sopimuspolitiikalle on nyt tilaus; komentojohtamisen aika on ohi, ja lehmänkauppojen.

Enemmistöhallituksen kokoonpanoksi on käytännössä muutama vaihtoehto.

Hallitusohjelman yhteiskunnallinen laajuus lopulta ratkaisee, eivät pelkät edustajamäärät, kuinka vahva hallituksesta tulee. Sipilän hallituksen toiminta ja kohtalo osoittivat, mihin puoluepoliittinen hallitusohjelma johtaa.

Arvioin tällä palstalla 26.3., että punamullan rasite keskustassa on puheenjohtaja Sipilä. Muuten puolueessa on ollut vahva perinteisen konsensus-punamullan kannatus. Punamullalla maa myös nostettiin sodista jaloilleen. Punamulta olisi nytkin hyvin mahdollinen, ellei keskusta pudota hanskoja.

Sinipunan rasitteena on kokoomuksen kova leikkaus- ja yksityistämispolitiikka; vanhustenhoidon karmeat kokemukset puhuvat puolestaan. Sinipunan tasapainoksi tarvittaisiin vihreät/vasemmistoliitto ja RKP. Sinipuna on mahdollinen, jos kokoomus pehmentää linjaansa.

Punapersut apupuolueilla olisi numerollisesti mahdollinen, mutta kaatunee niihin ”arvopohjiin”, mitä ovatkaan. Ne pitäisi joka tapauksessa selvittää perin pohjin. Yli puolen miljoonan äänestäjän tahtoa ei noin vain voida mitätöidä.

Maa tarvitsee inhimillisen hallitusohjelman ja konsensus-hallituksen.

Heikompiosaisia on kuritettu jo kohtuuttomasti.

Heikki Santala

järjestöneuvos

Kauniainen

Kommentoi