Lukijoilta: Faktoja ja realismia ilmastokeskusteluun!

Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja ja nykyisin YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas toivoi äskettäin antamassaan haastattelussa ”faktoja ja realismia ilmastokeskusteluun, koska ylilyönnit satavat populistien laariin”.

Lausunto oli varsin yllättävä, koska juuri Taalas itse on ilmastoalan asiantuntijana ollut jo pitkän aikaa esittämässä varoituksia ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä ja sen katastrofaalisista seurauksista.

Erityisesti on syytä korostaa, että Taalas oli ainut suomalainen tutkija, joka oli mukana esittelemässä Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ilmastoraporttia lokakuussa 2018 Genevessä, jossa raportin sanoma oli se, että globaalin katastrofin välttämiseksi ilmaston lämpötilan nähtävissä oleva nousu on pysäytettävä 1,5°C:een.

Jossain määrin jo tragikoomistakin on ollut havaita, että maamme nykyinen punavihreä hallitus on ilmoittautunut suurieleisesti edelläkävijäksi tuossa IPCC:n pelotteleman totaalisen tuhon torjumisessa.

Valtiovaltamme yli-innokkuutta kuvannee myös se, että tasavallan presidenttikin on huolestunut jopa hallituksemme liian passiivisesta toiminnasta ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.

Lisäksi verovaroin toimiva Yle sekä muutamat muut maamme johtavista tiedotusvälineistä ovat ryhtyneet IPCC:n uskollisiksi ja kritiikittömiksi sanansaattajiksi.

Ensinnäkin on muistettava, että tuo IPCC on YK:n alaisuudessa toimiva poliittinen järjestö, joka energiapoliittisten tavoitteidensa toteuttamiseksi on käynnistänyt ilmastostrategian, jossa se autoritäärisesti käyttää hyväkseen lähinnä sellaisia tutkimuksia, jotka tukevat järjestön itsensä ajamia päämääriä.

Tunnetuin esimerkki noista tutkimuksista on USA:n ex-varapresidentti Al Goren julkistama ns. lätkämailamalli, jonka luotettavuus on kyseenalainen, koska sen kehittänyt professori Michael Mann oli jättänyt pois sellaisia mitattuja arvoja, mitkä eivät tukeneet hänen ilmastomalliaan.

Sitä paitsi on syytä huomata, että niinkin matemaattis-fysikaalisesti kompleksisissa olosuhteissa, jotka säätelevät globaalia ilmastoamme, eri tutkijoiden esittämät lämpötilan ennustekuviot yhteen koottuina muistuttavat lähinnä vappuviuhkaa.

Lisäksi lukuisissa tutkimuksissa on valtamerien vaikutus jäänyt lähinnä sekundääriseen asemaan, vaikka ne ovat kautta aikain säädelleet ratkaisevalla tavalla ilmastoamme.

Herää kuitenkin kysymys: Mikä on ollut syynä pääsihteeri Taalaksen viimeisimpään ja aikaisempia joviaalimpaan lausuntoon?

Siihen ovat luultavasti vaikuttaneet esimerkiksi ilmastonsuojelun nimissä esitetyt järjettömät vaatimukset maallemme elintärkeän metsätalouden radikaaliksi supistamiseksi.

Taalas muistuttaakin, että jos Suomessa vähennetään hakkuita ja metsäteollisuuden tuotantoa, puun hankinta ja käyttö siirtynevät sellaisiin maihin, joissa metsätalous ei todennäköisesti ole ympäristön kannalta yhtä kestävää kuin Suomessa.

Toisaalta ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan hänen mukaansa muutoinkin kansalaisten hyväksyntä.

Hiukan huvittavana esimerkkinä nykyisestä ilmastonmuutoskeskustelusta Taalas mainitsee ihmisten syyllistämisen lähinnä lentämisestä, vaikka laivaliikenne tuottaa kolme kertaa enemmän päästöjä.

Kaiken kaikkiaan onkin perusteltuja syitä toivoa, että ainakin maamme valtiovallan edustajat alkaisivat suhtautua rationaalisesti ilmastonmuutosta koskevaan loiskiehuntaan.

Jo kohtuuttomiin mittasuhteisiin nousseen hiilidioksidikammon asemasta olisikin jo korkein aika keskittyä globaalisti erityisesti fossiilisten polttoaineiden ja muovien aiheuttamien todellisten ympäristöongelmien ratkaisemiseen, koska juuri ne saattavat aiheuttaa elämisen maapallolla ennen pitkää mahdottomaksi.

Pentti Ruotsala

Vaasa

Kommentoi