Lukijoilta: En ehtinyt suorittaa talven riemuja

Säätilojen voimakas vaihtelu ja kevään vauhdikas eteneminen ovat olleet minulle järkytys. Vielä pari viikkoa sitten olin ikionnellinen, sillä ulkona tuprutti lunta ja sitä tuli reilusti. Takatalvi oli iskenyt, ja kaikki tuntui taas oikealta ja samalta kuin muutama viikko aikaisemmin, kun oli kunnon talvi. Olin hetken kuvitelmissa, että talvi jatkuu ja jatkuu.

Takatalvi kävi kuitenkin vain kääntymässä, mikä oli pettymys. Suunnitelmani eivät toteutuneet, ja nyt kaikki enteilee uhkaavasti kesää.

Järkytykseni johtuu siitä, että koko pitkän talven ajan tarkoitukseni oli nauttia sen riemuista, mutta se jäi vain aikeeksi.

En ehtinyt luistelemaan, en jäälle kävelemään enkä hiihtämään. Epärealistisissa kuvitelmissani luulin ponkaisevani työpäivän jälkeen lähimetsän ladulle suksittelemaan tai herääväni aamulla niin varhain, että ehtisin kiertää sen pariin kertaan ennen töihin lähtöä.

Pettymyksekseni minusta ei kuitenkaan ollut siihen, sillä en jaksanut ja vapaa-aika oli täynnä arkisia touhuja ja aika kului aivan liian nopeasti.

Olenkin aina ihmetellyt ja ihaillut niitä ihmisiä, jotka ehtivät enemmän kuin muut ja saavat paljon aikaan elämässään.

Tarkoitan heitä, usein naisia, jotka harrastavat, pitävät kodin siistinä, tekevät kotiruokaa, käyvät vaativassa työssä, tekevät väitöskirjaa, heillä on ehkä pienet lapset ja puoliso reissuhommissa. Kaikki tämä yhtä aikaa tietenkin. Luultavasti he käyvät myös juoksulenkillä auringonnousun aikaan, kun muu perhe vielä nukkuu.

En kuulu heihin, enkä ole sellaiseksi muuttunut, vaikka olen sitä muutaman kerran vuosien varrella yrittänyt. Siitä on seurannut vain turhautumista, hengästyttävää stressiä ja tyytymättömyyttä itseeni, kun en ole yltänyt asettamiini tavoitteisiin eivätkä suunnitellut aikataulut ole pitäneet. Niin kävi tälläkin kertaa, eikä talven aktiviteeteista nauttiminen onnistunut. En ehtinyt suorittaa niitä.

Ehkä jatkossa kannattaa jättää talvisuunnitelmat tekemättä, ja hyväksyä realiteetit. Aika on rajallista, eikä vuorokauteen saa taiottua lisää tunteja, vaikka kuinka haluaisi. Kaikkeen ei pysty eikä kaikkea jaksa, vaikka kyse olisi mukavista asioista. Senkin voi kyseenalaistaa, onko ylipäätään järkevää stressaantua omasta vapaa-ajastaan.

Välillä pitää saada vain olla ilman sovittuja menoja, pitämisiä ja velvollisuuksia. Vapaa-ajan aikataulutus ja jatkuva suorittaminen eivät virkistä.

Parasta rentoutumista ja palautumista kiireisestä elämästä on herätä vapaapäivän aamuun ilman, että kalenterissa on yhtään merkintää. Koko päivä on oma, ja sen voi käyttää juuri niin kuin itse haluaa ja tehdä sitä, mitä mieleen juolahtaa.

Kommentoi