Lukijoilta: Ekologista, kukoistavaa ja paikallista

Syöminen on ihmisen tärkein tarve. Siksi ei ole yhdentekevää miten ruuantuotanto järjestetään. Euroopan unionissa tehdään päivittäin päätöksiä, jotka vaikuttavat siihen mitä ihmiset omalle ja perheensä lautaselle laittavat.

Sain taannoin käsiini ranskalaisten agronomi-insinöörien laatiman Afterres 2050 -julkilausuman. Siihen on koottu kymmenen vuoden ajatustyö, jolla on yritetty ratkaista maatalouden nykyisiä ja tulevia ongelmia: ruuan riittävyys, sen ravinnepitoisuus, ravinnon tuottaminen ilmastokestävällä tavalla.

Julkilausuman mukaan tulevaisuuden maanviljely on “ekologista, kukoistavaa, paikallista, realistista”. Raportti vakuutti minut. Siinä huomioidaan kokonaisvaltaisesti maanviljelyn haasteet.

Raportissa keskitytään sokerin ja proteiinin ylikuluttamisen sekä ruokahävikin vähentämiseen. Suurin osa eurooppalaisen ruuan proteiinista on tällä hetkellä eläinproteiinia. Tämä ei ole mahdollista enää pitkään. Proteiinin päälähteeksi on pakko ottaa erilaiset kasviproteiinit. Vuonna 2050 suurin osa ravinnon proteiinista tulee viljatuotteista. Eläinproteiinin määrä ravinnossamme puolittuu.

Kalan soisi säilyttävän paikkansa eurooppalaisilla lautasilla, mutta valitettavasti nykyinen ylikalastus hävittää kalan yleisimpien proteiininlähteiden joukosta. Omega 3-vitamiinit nautitaan tulevaisuudessa esimerkiksi pähkinöistä.

Maanviljelyksessä on pakko pikkuhiljaa siirtyä viljelemään ravintoa ihmisille eikä tuotantoeläinten rehuksi.

Kasvivalikoima monipuolistuu. Tuulieroosiota estämään käytetään puunistutusta, samalla ne puhdistavat mikroilmastoa ja lisäävat biodiversiteettiä.

Lihakarjan määrä vähenee, mutta maatilojen määrä ei, koska muut elinkeinonlähteet lisääntyvät. Yksittäisen lehmän maidontuotantomäärät laskevat, mutta ravintotuotannon kokonaisenergia kasvaa, koska tuotanto sisältää enemmän ja monipuolisempia suoraan ihmiskäyttöön soveltuvia tuotantokasveja.

Energiatuotannossa siirrytään omavaraisuuteen. Vuonna 2050 maatilat toimivat paikallisesti, luonnollisena osana ympäröivää ekosysteemiä.

Kuva tulevaisuuden maanviljelyksestä vaikuttaa kiiltokuvamaiselta ja epäaidolta nykyisen kokemuksen mukaan.

Olen maatilan omistaja, karjatilallinen ja maanviljelijä. Olen kasvanut maalla Pedersöressä ja tehnyt töitä maaseudun kehittämiseksi.

Tunnetuin saavutukseni on ollut Reko-suoramyyntirenkaan tuominen Ranskasta Suomeen keväällä 2013. Tuottajien ja kuluttajien välinen kohtaaminen on tärkeää ja valitettavan harvinaista nykyään.

Vaikka Reko on perustettu ranskalaisen mallin mukaan, olin iloisen huvittunut pystyessäni viemään suoramyyntimallin Ranskaan takaisin pari vuotta sitten.

Maatalouden ongelmat ovat samankaltaisia joka puolella: tuottajat ovat yhteydessä elintarviketeollisuuden megayrityksiin, ja kuluttajat tuntevat, etteivät saa ääntään kuuluviin, vaikka kyse on heidän omaa perhettään koskevista ruokavalinnoista.

EU:ssa tarvitaan maatalousalan osaamista, ideoita ja kehittämisehdotuksia. Olen tehnyt töitä lähes jokaisen suomalaisen maanviljelysorganisaation kanssa, tutustunut sekä maanviljelyn arkisiin ongelmiin, että isoihin hallinnollisiin kysymyksiin.

Maanviljely tarkoittaa sitä ravintoa mitä syömme ja sen ongelmat koskettavat meistä jokaista.

Thomas Snellman (vihr.)

europarlamenttiehdokas

Pedersöre

Kommentoi