Lukijoilta: Ehdottomuus hämmentää

”Se mikä uskonnossa on pakkoa, rajoitusta ja tuomitsemista, on ihmisten siihen lisäämää, mikä siinä on vastausta kaipaukseemme, hyvyyttä, rakkautta, anteeksiantoa ja puoleensavetävää, magneettista voimaa, se on alkuperäistä. Kuinka suuren karhunpalveluksen ovatkaan dogmaatikkojen kiistat, toisuskoisten tuomitseminen, kaavat ja rajoitukset tehneet uskonnon sanomalle ja kavahduttaneet tavallista ihmistä sitä todella lähestymästä.”

Näin meitä valistaa Ernest Dimnet.

Kirkollisissa kiistoissa vedotaan usein raamatun sanaan, sen ehdottomuuteen ja jätetään huomiotta sellainen mahdollisuus, että osa raamatullisista ”totuuksista” saattaa olla muuta kuin Jumalan puhetta. Ehdottomuus on hämmentävää, sen varjolla jätetään sivuun kysymys tulkinnanvaraisuudesta.

Dogmaatikon mieli täyttyy lauseesta: se on pakko olla niin, koska niin sanotaan kirjassa. Hän ei suostu kysymään: onko tämä mahdollisesti jonkun tulkinta, tai tulkitsenko minä tämän itselleni mieleiseksi?

Muuttumattomuus on ehdottoman ajattelun seuralainen, mikään ei voi olla toisin, koska sanassa sanotaan määrätyllä tavalla. Tässä kohtaa unohtuu se seikka, että raamatullinen (kaikki uskonnollinen) teksti on omaan historialliseen hetkeensä sidottua, ajan henkeen ja ajattelutapaan sidonnaista. (Orjat toimivat palvelijoina, kenenkään sitä kyseenalaistamatta.)

Papit, piispat ja paavit voisivatkin ottaa oppia tietotekniikasta, jossa päivittäminen on välttämätöntä. Ehkä sellainenkin mahdollisuus tulisi ottaa huomioon, että kiistelevät osapuolet ovat ihmisiä, siis erehtyväisiä ja vielä sitäkin voisivat rohkeimmat pohtia, onko kysymys todellakin opillisesta kiistasta, vaiko henkilökohtaisesta ongelmasta.

Markku Laitinen

Pietarsaari

Kommentoi