Lukijoilta: Ajatuksia myyntipöydän takana

Minun uusin kirjani Vaaleanpunaiset helmet ei ole poliittinen, vaikka joku sitä toivoisikin. Kerron siinä tavallisten maaseudun ihmisten elämästä 1950–60-luvuilla. Se on tarina ihmisistä, ja heidän kokemistaan asioista arkipäivinä ja pyhinä, sekä ilossa, että surussa. Olen kotoisin maaseudulta, joten tiedän miten siellä silloin elettiin.

Olin myymässä kirjaani vaasalaisen marketin aulassa, kun kaksi ohikulkijaa ilmoitti pontevasti, että he eivät lue poliittista kirjallisuutta. Ja tekivät sen vain sillä perusteella, että tunnistivat minut ihmiseksi, joka on istunut pitkään kaupunginvaltuustossa. Kerroin heille, että minulta ei poliittista kirjaa voisi ostaakaan, ei ainakaan tällä kerralla.

Toki monet pitkään mukana olleet, ovat kirjoittaneet poliittiset muistelmansa, mutta minä en koe sellaiseen tarvetta. Parhaani olen tehnyt, ja joskus onnistunutkin.

Useimmilla valtuutetuilla, sekä kansanedustajilla on sellaisia kokemuksia, että heitä kohdellaan ensisijaisesti poliitikkoina ja vasta sitten ihmisinä. Kuitenkin hekin elävät vapaa-aikanaan tavallista arkea ja perhe-elämää iloineen ja suruineen.

Se on kylläkin totta, ettei niihin tehtäviin ketä tahansa yleensä valitakaan. Useimmat heistä ovat osoittaneet osaamisensa ja kykynsä monista eri yhteyksistä, ja sillä perusteella tulleet valituiksi.

Äärimmäisen tärkeätä olisi, että kaikilla, riippumatta mistä tahansa elämäntilanteesta, olisi omat puolestapuhujansa.

Puolueiden arvomaailmoissa on paljonkin eroja, eikä äänestäjän kannata johdattaa itseään halpahintaisten asioiden perään.

Ei aina kannata mennä yli siitä, missä aita on matalin, sillä hyvinvointi tähän maahan on luotu osaamisella ja välittämisellä. Sitä löytyy vieläkin, kun vain jaksaa perehtyä asioihin.

Taina Inkeri Lehto

kirjailija

Vaasa

Kommentoi