Loukkaus sattuu syvältä

Meissä kaikissa on sellainen kohta sisimmässämme, johon tekee kipeää, jos loukataan. Loukkauksen kohteita on niin monta erilaista kuin on meitä ihmisiäkin. Loukkaus voi kohdistua yksilöön, mutta myös yhteisöön. Silloin kun se kohdistuu herkimpään ihmisessä, niin se on todella vakava asia elämän kannalta. Yhteisö voi olla: suku, kansallinen, uskonnollinen tai aatteellinen ryhmittymä.

Ihminen on niin hienorakenteinen kudelma, ettemme voi tietää missä tilanteessa tulemme loukanneeksi lähimmäistämme. Tuttavuus kuitenkin auttaa. Samoin ihmistuntemuksemme, mutta rajaus on monta kertaa vaikeaa.

Syvä loukkaus haavoittaa ihmismieltä, sattuu todella. Unohdusta ja parantumista voi ajan kanssa tapahtua. Anteeksipyyntö kuuluu asiaan. Mutta jotain oleellista suhteessa on menetetty, jos luottamus on mennyt. Silloin jotain arvokasta on hukassa.

Loukkaus kohdistuu ehkä meidän rakkaimpaan ihmiseemme, asiaamme tai persoonalliseen alueeseemme, jota viljelemme ja varjelemme kuin silmäteräämme. Auta armias, jos joku puuttuu siihen ilkeilyn ja vahingoittamisen aikein. Toki voimme puolustaa ja antaa oman selityksemme. Mutta rikki mennyttä on vaikea koota ehjäksi. Saattaa tulla vuosikymmeniksi erottava juopa tai ihan lopullinen ero.

Mikäkö avuksi ja neuvoksi?

Kunnioittava ja arvostava suhtautuminen toisiimme. Silloin vältymme monelta pahalta. Ymmärrys erilaisuudesta on myös ennalta ehkäisevä aspekti. Ihmisinä meidän tulee jäädä oikeudenmukaisuuden puolelle. Silloin olemme vahvoja ja vapaita. Menkööt asiat kuinka menevät. Oivalluksella ja älykkyydellä moni asia löytää uusia ovia. Itsetunto kasvaa ja on entistä vahvempi tulevina päivinä.

Runoilija Maaria Leinonen sanailee näin: "Eikö meidän pitänyt olla toisillemme ilo. Kaikessa ja kaikella tapaa lämpimien ajatusten hyvien sanojen verran?"

Elvi Löhönen

Kokkola